Yhteishyvä
Musiikki

Toinen nainen

17.8.2017

Olen ihastunut toiseen naiseen. Puolisoni on asian suhteen ymmärtäväinen.
Ei, meillä ei ole muodikas polyamorinen suhde.

Ihastukseni on enemmän teinipoika-tyyppistä. Olen kaukaa ihastunut, sillä ihastukseni kohde on Alison Moyet, brittiläinen muusikko.

Ja nyt on luvassa jaarittelua, jota piristämään olen valinnut musiikkivideoita. Ne olivat aikoinaan olennainen osa pop-musiikkia.

Moyet tuli minulle tutuksi, kuten tietysti monelle muullekin, 1980-luvun elektropopin superyhtyeen, Yazoon, kautta. Yazoon perusti Depeche Modesta lähtenyt Vince Clarke. Yazoo teki kaksi hienoa pop-levyä, mutta kaksikon tiet erosivat heti toisen levyn, You and Me Both,  ilmestymisen jälkeen. Ensimmäinen single soi tähän tyyliin TOTP-ohjelmassa.

Myöhemmin Clarke muuten perusti Erasuren, joka juuri lämmitteli Robbie Williamsia elokuun keikalla Tampereella.

Jahas, nyt meinaan jaaritellakin aasinsilloilla. Asiaan.

Moyet siirtyi soolouralle rahakkaan levytyssopimuksen myötä.

Ensilevy Alf, kuulostaa täydellisen 80-lukulaiselta. Räväkkä asenne on jäänyt pois, musiikki suunnatu massoille. Levy teki Moyet’sta tähden.

Toinen soololevy, Raindancing haki entistäkin selkeämmin valtavirtaan. Suuntaan, johon Moyet ei itse ollut kovin tyytyväinen. Ymmärtäähän sen, 80-luvun tyyli ei mairittele ketään.

Kolmannella levyllä Moyet alkoi löytää itseään. Levy-yhtiö ei tosin ollut suunnasta mielissään, mutta Hoodoo-levyllä Moyet’n ääni soi komeasti. Videolla näkyy viettelijä.

Seuraavan levyn Moyet joutui tekemään kahdesti, sillä levy-yhtiö oli nyt täydellisen tyytymätön ensimmäiseen versioon. Lopputulos jäi etäiseksi Essex-levyllä, vaikka sillä muutamia kohokohtia onkin. Omalla minidisc-soittimellani levy soi silloin taajaan.

Whispering Your Name -videolla esiintyvä brittikoomikko Dawn French näyttää, ettei Moyet halunnut olla pelkästään kohtalokas ääniakrobaatti, jollainen hänen julkisuuskuvansa oli.

Levy-yhtiön kanssa sukset olivat kuitenkin pahasti ristissä, eikä Moyet levyttänyt uutta musiikkia lähes vuosikymmeneen.

Vuonna 2002 sitten pärähti. Hometime ilmestyi, eivätkä fanit olleet unohtaneet.

Levyllä on artisti, joka lopultakin päättää itse tekemisistään. Tässä vaiheessa minä innostuin uudelleen. Videolta kuulee, millainen Moyet’n ääni on livenä.

Vapauden huumassa Moyet halusi kokeilla mihin hänen äänensä riittäisi. Voice on kokoelma ääntä vaativia kappaleita. Lopputulos saa karvat nousemaan, ihastuksesta tai vihastuksesta. Ison orkesterin kanssa äänitetty levy sai melko suotuisat arviot ja se myi hyvin.

The Turn -levyä minä pidän välityönä. Moyet pyristelee kohti uutta suuntaa, mutta ei oikein tiedä miten sen tekisi. Ääni toki on tallella, mutta jotenkin levy kokonaisuutena on vähän veretön. No, eipä sen kappaleista tehty kunnon videoitakaan.

Vuonna 2013 ilmestyi the minutes. Moyet oli löytänyt itselleen täydellisen työparin. Björkiä ja Madonnaakin tuottaneen Guy Sigsworthin kanssa Moyet teki levyn, joka oli raikas paluu 80-luvun soundeihin.

Enää ei tarvinnut miellyttää ketään. Enää ei ollut paineita tehdä levyä, joka myy. Moyet teki mitä halusi. Minä olin myyty.

Moyet myös teki kiertueen, joka ylsi Ruotsiin saakka. Minä sinne. Keikka oli yltiöpäisen hieno.

Nyt kesän alussa ilmestyi uusi levy, Other, johon siihenkin kuuluu kiertue. Tälläkin kiertueella on keikka Tukholmassa.
Liput on ostettu, seura valittu. Vielä esimieheltä lupa yhteen vapaapäivään.

Mikä siinä sitten on, että Alison Moyet ihastuttaa? Ensinnäkin hänen äänensä on täydellinen. Se on tumma ja jotenkin vaivaton. Levyllä ja livenä se kuulostaa samalta. Siksi se tuntuu aidolta.

Toisekseen Moyet on monta kertaa näyttänyt oman keskeneräisyytensä. Moyet’n mielenterveys ei oikein kestänyt julkisuutta. Se näkyi esimerkiksi koko ajan lisääntyneenä painona. Ymmärrän hyvin, miltä tuntuu kipuilla painon kanssa. Paksuna oleminen ei ole herkkua. Moyet tosin pudotti painoaan, mutta kertoo edelleen sisäisesti olevansa pullukka.

Moyet vaikuttaa artistilta, joka aikoo tehdä elämässään niitä juttuja, joista hän on kiinnostunut. Hän ei tee niitä maineen tai rahan takia. Hän tekee, koska taitelija tekee. Siinä mielessä Moyet muistuttaa toisia ihailemiani muusikoita – David Bowiea ja Grace Jonesia.

PS. Minua kovasti huolettaa nykyisellään suosikkiartistieni taloudellinen tila, koska levyjä ei enää myydä entiseen malliin. Siksi olen ostanut tästä viimeisemmästäkin levystä cd:n, vinyylin ja kasetin. Kasettisoitinta minulla ei ole, edes autossa. Levyjen mukana on tietysti tullut jos jonkinlaisille lipuille ja lapuille kirjoitettuja nimmareita. Luulen, että puolisoni syntymäpäivälahjat eivät ole olleet muutaman vuoden ajalta yhtä kalliita. Minulla on toinen nainen, kallis nainen.

PS 2. Kyllä, myös puolisolle on lippu joulukuiseen konserttiin. Teen siitä elämysmatkan. En ole ihan sika.

PS 3. Moyet’n ääni ja koko ovat luonnollisesti johtaneet vertailuun Adelen kanssa. Moyet ei ole ollut asiasta kovin ilahtunut.

Työ

Jännäkakka

7.8.2017

Ensi yönä en nuku. Jännittää.

Minulla alkaa kolmas syksy opettajana. Se tarkoittaa myös kolmatta kertaa uutta koulua. Uutta työyhteisöä. Olen joka syksy aloittanut uudessa paikassa. Huomenna se on taas edessä.

Luulisi, että nyt jo osaan ottaa tilanteen rauhassa. Kattia kanssa.

Olen paniikissa.

Unissani olen jo tehnyt yövuoroa. Joka yö uudet oppilaat ja uudet työkaverit. Olen ollut aamuisin ihan poikki.

Kävin jo toukokuussa  tutustumassa uuteen työpaikkaani. En muista tavanneeni yhtäkään ihmistä. Höpöttelin niitä näitä ja yritin vaikuttaa normaalilta.

Kummallista on, että olen ulospäin suuntautunut ihminen ja silti jännitän. Minun on yleensä helppo tavata uusia ihmisiä. No niitä on nyt luvassa – kollegat ja oppilaat. Satoja uusia kasvoja.

Olen huono muistamaan ihmisten kasvoja. Olen huono yhdistämään nimet kasvoihin. Minun on muistettava hymyillä. Ja kyseltävä uudelleen ja uudelleen ihmisten nimiä.

Uuden työn aloittamisessa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.

Minulla on koulutus tähän hommaan. Olen työskennellyt opettajana jo useamman vuoden. Minulla on työkokemusta muistakin töistä. Olen kirjoittanut hakemuksen, jossa kerroin mitä osaan ja millainen ihminen olen. Olen käynyt haastattelussa, jossa minua testattiin vielä lisää. Olen kertonut itsestäni niin avoimesti kuin mahdollista.

Minut valinnut esimies tietää, kenet hän on työhön valinnut.

Aikoinaan, kun työskentelin televisiokokkina, jännitys oli sietämätöntä joka kerta ennen lähetyksen alkamista.

Kävin vessassa kolme tai neljä kertaa ennen omaa osuuttani. Selvisin kuitenkin jokaisesta lähetyksestä. Siellä minua auttoivat toiset ammattilaiset. Varmasti niin käy myös uudessa työssä.

Hoen itselleni, ettei minun heti tarvitse osata kaikkea. Kaikki ymmärtävät, etten heti osaa kaikkea. Minun on luotettava siihen.

Fakta on, että olen ihan pihalla muutaman viikon ajan. Sen jälkeen olen vähän sekaisin pitkän aikaa. Joskus tammikuussa voin ehkä tietää, mitä olen tekemässä.

Viimeisenä vapaapäivänä on mietittävä yksityiskohdat kuntoon – tukka siistiksi, mitä vaatteita päälle? Ainakaan en voi pukea samoja vaatteita kuin viime vuonna. Pitäisikö hankkia uusia? Se on nyt myöhäistä. Mitä pitää pukea päälleen, jotta näyttää rennolta, mutta asiantuntevalta? Vähän boheemilta, mutta siistiltä ja itsevarmalta?

Tästä tulee vielä pitkä ilta.

Olen täyttänyt tämän viimeisen päivän kaikella turhalla, joka blokkaa turhat ajatukset. En ole antanut itselleni mahdollisuutta ajatella huomista.

Päivä on sujunut mallikkaasti työkalupakkeja siivoamalla. Olen myös kiinnittänyt tauluja seinään. Iskuporakone sopii hyvin tunnelmaan.

Kohta kevyt iltapala, sohvalla muutama sivu kirjaa ja sitten ajoissa lakanoiden väliin. Kahdeksan tuntia unta ja levänneenä töihin. Suunnitelma on hyvä ja toteutusta vaille valmis. Siinä on toki pari mahdollista muuttujaa.

Olen valmis.

Aamulla voin sitten käydä vessassa useamman kerran. Jännittämässä.

Koti Vapaa-aika

Keski-ikäisen tilat

4.8.2017

Kun lapset muuttavat omilleen, meille keski-ikäisille jää tyhjiä asuintiloja. Me muokkaamme niistä itsellemme sopivia.

Aika moni tyytyy helppoihin ratkaisuihin. Osa museoi lapsen huoneen. Monet perheelliset keski-ikäiset elävät toiveikkaina, että vielä joskus tässäkin kodissa tarvitaan paikka potalle ja lelulaatikolle.

Tätä blogia lukeneelle ei ole yllätys, että olen myös kova poika sisustamaan. Minulle ei todellakaan ole yhdentekevää millainen kotini on, millaisia tavaroita ja esineitä siellä on. Me olemme sitä, mitä tavarat ympärillämme meihin heijastavat. Esimerkiksi minuun heijastuu noin 50 metriä cd-levyjä.

Onneksi puolisoni kanssa makumme ovat hioutuneet vuosien aikana samaan suuntaan. Meidän ei tarvitse riidellä. Cd-levyni heijastuvat myös häneen.

Nyt kun lapset ovat muuttaneet pois, meillä on kuitenkin tilaa enemmän kuin koskaan. Meillä on jopa ylimääräisiä huoneita. Huoneita, joille ei ole suoranaista tarvetta.

Olen ihmetellyt, miksi monet ihmiset haluavat rakentaa kodistaan kulissia epämääräisille näin pitää olla -ajatuksille. En ymmärrä vierashuoneita, jos vieraita ei käy. En ymmärrä työhuonetta, jos töitä ei tehdä kotona. En ymmärrä arkiolohuonetta, jos se tarkoittaa sitä, että varsinainen olohuone on vain patsastelua varten.

Kodin täytyy olla sellainen, että se tuntuu kodilta. Sen pitäisi olla asukkailleen kaikkea sitä, mitä ulkopuolinen maailma ei ole.

Me olemme ratkaisseet uuden, ylimääräisen tilan ongelman meille sopivalla tavalla.

Olohuoneemme vieressä oleva kirjastohuone, joka aikaisemmin oli makuuhuoneemme, on nyt muuttunut jooga- ja meditaatiohuoneeksi.

Tosiasia on, ettei huoneessa joogata tai meditoida, mutta tuollaisen nimen antaminen kuulostaa huvittavan mahtipontiselta ja ärsyttävältä. Ainakin se hermostuttaa teinien kanssa eläviä ystäviämme.

Emme siis tehneet toista sohvallista olohuonetta. Huoneen kiinteät kirjahyllyt täyttyivät kirjoista ja cd-levyistä. Lattialle hankimme kaksi japanilaista tatamia.

Olen lattialla viihtyvä tyyppiä. Tatamilla voin naputella tietokonetta, kuunnella musiikkia tai lukea kirjaa. Tarvittaessa voin ottaa pikaiset päikkärit. Kun alusta on tarpeeksi kova, niiltä 13 minuutin mittaisilta unilta tekee mieli herätä. Ja tatamilta on myös suora yhteys olohuoneen televisioon.

Nytkin köllöttelen tatamilla ja naputtelen tätä tekstiä. Musiikki pauhaa sisällä ja kesäsade ulkona. Siihen muuten liittyy yksi ylimääräinen aistikokemus. Kostea kesäsää tekee ilmeisen hyvää tatameille, tämä kuivatun heinän tuoksu on huumaava.

Koska tyhjät tilat vaativat uudenlaisia ratkaisuja, on luontevaa tehdä pieniä ostoksia. Silloin voi ajaa esimerkiksi sisustustavarataloon, josta ei koskaan pääse ulos ilman rapsakkaa laskua. Ja kyllä, ostoskärryssä oli myös serviettejä ja kynttilöitä. Nauratti.

Ostoslistalla olleet metallikaapit eivät vaatineet kuin muutaman ylimääräisen akkuporakoneella tehdyn reiän. Helppo nakki, vaikka tuskan hiki tuli.

Nyt toinenkin uudistettu tila voi päätyä järkevään käyttöön – puolisoni ompelustudio-tilaksi. Puolisoni iloitsee omasta huoneestaan, joka hänelle tyhjeni juniorin muutettua omaan kotiinsa. Olen muuten huomannut monen naispuolisen ikätoverini iloitsevan samasta asiasta. Olemme monet samassa vaiheessa.

Merkillepantavaa näissä uusissa tiloissa kuitenkin on, että ne ovat lähes koko ajan sotkuisia. Jouduin siirtelemään tavaroita selkäni taakse kuvia ottaessani.

Kun teini ei enää ole sotkemassa, kuka täällä oikein sotkee?

Ruoka

Kasvissyöjän grillihelle?

27.7.2017

Kesäsää on ollut mikä on, mutta onneksi se ei estä nauttimasta pikku jutuista.

Kun sekasyöjät alkavat viritellä grilliä kuumaksi, jotkut kasvissyöjät tuntevat ikävän vihlaisun. Silloin minä kuumennan muurinpohjapannun.

Muurinpohjapannu ei tietenkään ole grilli, mutta kyllä sillä kesän fiiliksen saa. Kasvissyöjänä vedän mutkat suoriksi.

Okonomiyaki on japanilainen kaalista paistettu lettu. Nyt kesäkaali on halpaa ja hyvää. Siitä on helppo valmistaa erinomainen ruoka.

Minun okonomiyakiani ei japanilainen varmaan okonomiyakiksi tunnistaisi. Toisaalta italialaisilla ja pizzoilla on sama kohtalo – ei niistä pizzoista aina Italiaa löydä. Alkuperäinen on alkuperäinen, mutta versio voi olla jotain muuta.

Paistan kaalista letun ja levittelen sen pinnalle erilaisia kastikkeita ja muita härpäkkeitä.

Pizzan tapaan myös okonomiyakin päälle voi lisätä lähes mitä tahansa. Tsatsiki tai hummus lisäävät ruokaisuutta. Sekasyöjä voi lisätä savustettua kalaa tai rapeaksi paistettua pekonia. Eikä mikään estä syömästä grillattua lihaa tai makkaraa samaan aikaan.

Kuuden okonomiyaki-päivän jälkeen isäni kysyi ilman ironian häivää: ”Kuinka kauan näitä täytyisi syödä, ennen kuin tulisi mitta täyteen?”

Okonomiyaki
4–6 hengelle

1 kesäkaali
3–4 porkkanaa
1 pieni purjo tai muutama kesäsipuli varsineen
1 chili (tai sitten ei)

4 luomukananmunaa
4 dl vettä
4 dl vehnäjauhoja

Lisäksi:
soijakastiketta
Sriracha-kastiketta
worcesterkastiketta
majoneesia

1. Suikaloi kaali.
2. Kuori ja raasta porkkanat.
3. Halkaise ja pese purjo. Suikaloi se.
4. Hienonna chili.
5. Paista kasvikset pehmeiksi muurinpohjapanulla.
6. Sekoita munat, vesi ja jauhot taikinaksi.
7. Kuumenna puolet kasviksista pannulla.
8. Kaada kasvisten päälle puolet taikinasta. Sekoita vähän, että taikinaa menee myös kasvisten alle.
9. Paista okonomiyakit kypsiksi molemmilta puolilta. Varo, ettei pannu ole liian kuuma.

PS. Kesäkaali sopii myös grillattavaksi. Leikkaa kaali muutamaksi lohkoksi. Ripottele lohkoille vähän öljyä ja grillaa hetki. Mausta suolalla ja chilillä. Superhelppoa.

Vapaa-aika

Pari vinkkiä Skotlantiin

20.7.2017

Viikko kotiinpaluusta, ja Skotlanti on hiljalleen jäsentynyt päässäni.

Ensimmäiseksi jäi mieleen paikallisten kohteliaisuus ja hyväntuulisuus. Meitä kohdeltiin joka paikassa uskomattoman hyvin. Ennen matkaa minulla oli epäilyksiä.

Toiseksi mieleen jäi kieli. Skotlannissa puhutaan toki englantia, mutta oikeammin se on skotlantia. Eikä siitä todellakaan saa aina selvää. Ehkä se teki myös sen hyväntuulisen vaikutelman.

Skotlannin ylämailla puhuttua gaelin kieli kuuluu eri kieliryhmään. Gaelin ymmärtämiseen ei englannista ole mitään apua. Kieleen voi tutustua esimerkiksi BBC Alban sivuilla.

Sää oli heinäkuun alussa juuri sellainen kuin sen aina Skotlannissa luvataankin olevan, vaihteleva. Lähes joka päivä satoi, varvastossuille eikä shortseille ollut käyttöä. Olin muutenkin pakannut väärät vermeet mukaan. No, onneksi minä ja kevytuntsani olemme nykyään erottamattomat, sillä tälle keski-ikäisen perusvaatteelle oli käyttöä. Tosin ei se sää Suomen kesäsäästä juuri eronnut.

Tässä muutama vinkki mitä me teimme.

Skotlanninmatkamme alkoi Glasgowsta. Luulin etukäteen, että kaupunki olisi tyly teollisuuskaupunki. Olin täysin väärässä. Glasgow oli viehättävä, elävä kaupunki, josta tuli kummallisesti mieleen San Francisco. Ehkä se oli se mäkinen maasto.

Glasgown metro sopi helsinkiläiselle, siinä on vain yksi linja. Bonuspisteitä maailman kolmanneksi vanhin metro saa ympyrän muotoisesta reitistä. Kierros vielä.

Pari museota kävimme katsomassa. Lapsiperheiden suosiossa oli Riverside Museum.  Museo keskittyi liikennevälineisiin ja oli todella interaktiivinen. Päiväkoti- ja ala-asteikäiset lapset saivat meidät vauhdikkaasti perääntymään museosta. Metrolla pääsi lähelle, ja metrolla pääsi myös pois.

Sillä minne muualle opettaja lomallaan menisi kuin koulumuseoon?  Semminkin kun Scotland Street School Museumiin pääsi sillä metrolla kätevästi.
Sisäinen kotitalousopettajani tietysti ilahtui sata vuotta vanhan kotitalousluokan näkemisestä. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta aika vähän muutosta näyttää tapahtuneen.

Glasgowssa majotuimme Point a Hotelissa.  Sijainti oli mainio, huone pikkiriikkinen ja todella siisti, eikä hinta tuhonnut matkabudjettia.

Glasgown ja Edinburghin välinen matka taittuu junalla noin tunnissa. Lippu maksaa suunnilleen 10 puntaa, siis hämmästyttävän vähän. Junaliput ovat Britanniassa todella tyyriitä.

Edinburghissa majoituimme opiskelijoiden kesähotelliin. Hinta oli kohdillaan, mutta muuten olin aika tyytymätön, joten en nyt anna vinkkiä.

Edinburgh on kooltaan näppärä, mutta viikkolipun ostaminen busseihin oli fiksu veto.

Rideacard-lippu maksoi kolme puntaa ja viikkolippu 19 puntaa siihen lisäksi. Sitä paitsi viikkolipulla pääsimme matkan lopuksi raitiovaunulla kätevästi Edinburghin lentoasemalle. Rideacardin voi ostaa jo lentoasemalta, tai Travelshopeista.

Matkailen fiilispohjalta, joten suuria suunnitelmia ei Edinburghiin ollut. Emme nähneet Edinburghin linnaa sisältä, emme pyörineet turistien suosimilla ostoskaduilla. Hengasimme pitkin poikin. Lähinnä tietysti niissä charity shopeissa, muuten en olisi saanut levykiintiötäni täyteen.

Yhtenä päivänä menimme ystävämme suosituksesta kasvitieteelliseen puutarhaan syömään eväitä. Kannatti. Sää suosi ja paikka oli ihastuttava.

Muutaman kerran matkasimme mäkeä alas Leithiin. Entinen työläiskaupunginosa oli sharmantti itsensä. Pubeista löytyi heti juttuseuraa, olkoonkin ettei jutuista mitään selvää saanut.

Kolmantena päivän iski laiskuus, ja päätimme oikaista Ylämaiden suhteen. Ostimme valmiin matkan, joka maksoi kahdelta hengeltä 90 puntaa. Istuimme pikkubussissa kellon ympäri ja näimme Loch Nessin ja järisyttävän määrän kaunista luontoa. Täytyy todeta, että kun metsiä ei ole, näköalat ovat paremmat.

Erityisesti Glen Coen alue oli hieno, kuva on tässä blogin alussa. Ei ihme, että seutu on ikuistettu moniin elokuviin.

Turisteille järjestetty bussireissu oli meidän kokemuksemme mukaan ihan hintansa väärti. Loch Nessillä piti pulittaa vielä erikseen laiva-ajelusta, mutta ympäröivä luonto antoi syyn maksaa ylimääräisetkin punnat.

Viimeisenä päivänä kipusimme Edinburghin yläpuolelle Arthur’s Seatin huipulle. Mäen päälle kipusi vuoren jyrkkää etuseinämää vajaassa tunnissa. Alaspäin tajusimme tulla loivaa pohjoisrinnettä pitkin. Seuraavana päivänä kävely tuntui jaloissa.

Olin epäillyt Skotlantia. Puoliso sitä vastoin oli horissut, jep, horissut, varmaan 20 vuotta siitä, miten hän haluaa kävellä nummella tuulen puhaltaessa hiuksiin. Nyt haave melkein toteutui.

Mutta siinä samalla muuttui myös minun mieleni. Skotlanti oli mahtava matkakohde. Matkustan sinne mielelläni uudelleen.

Musiikki Vapaa-aika

Lomakilot

13.7.2017

Vaaka sen todistaa, 6,4 kiloa.

Palasin kesälomamatkalta Iso-Britanniasta. Takaisin tullessani minulle oli tarttunut mukaan kiloja. Tarkkaan sanottuna 6,4 kiloa. Se on aika paljon.

Sen verran ostin tältä matkalta cd-levyjä.

Koska puoliso halusi koluta brittiläisiä Charity shoppeja, etumme kohtasivat. Hän kolusi vaaterekkejä ja tilpehööriä, minä levyjä. Nythän on ostajan markkinat, cd-levyt ovat halpoja.


Levyjenkeräily on harrastukseni. Tiedän ettei se ole kovin järkevä harrastus, mutta mikä sitten on?

Kun olen ostanut levyn, olen tehnyt valinnan. Se on nyt osa minun musiikkimakuani. Kun levyt ovat hyllyssä, voi seikkailla hyllyjen luona ja tehdä löytöjä: ”Tämäkin! Pikainen aikamatka yhteen elämänvaiheeseen.”

Olen suoratoistopalveluihin melko tyytymätön. Ensinnäkään en löydä niistä haluamaani, sillä en muista mitä haluan. Toisekseen niiden musiikkivalikoima on musiikkimakuni kannalta epätäydellinen.

Löytyykö esimerkiksi Spotifystä Janet Jacksonin Control Remixes -levy? Löytyykö Baccaraa enemmän kuin Yes Sir I Can Boogie? Onko Radioheadin TKOL RMX -levy siellä kokonaisuudessaan? Entä Queenin Radio Ga Ga:n pitkä versio? Entäpä Cocteau Twinsin ep:t?

Kyllä, tiedän että musiikkimakuni on erikoinen, käytän siitä mielelläni ilmaisua eklektinen. Sehän tarkoittaisi, että tässä taustalla olisi jotain suurempaa ajatusta. Ei ole.


Totta kai suoratoistopalveluissa on myös paljon musiikkia, josta vain haaveilen. Aina tulee täydellisempiä versioita, aina lisätään joku ylimääräinen kappale. Mutta keräilyn idea on jotain muuta.

Keräilyssä myös etsiminen tuottaa mielihyvää. Keräilyssä nähdään vaivaa. Se vaivannäkö palkitsee. Nyt ilahduin erityisesti esimerkiksi löytäessäni Vanilla Icen To The Extreme -levyn. Olen jo pitkän toivonut törmääväni siihen. Sen toki voisi ostaa netistä alle eurolla, mutta sen löytäminen ilahdutti.

Samoin ilahdutti Thompson Twinsin Quick Step & Side Kick -levyn kahdenlevyn painos. Käyttämättömästä Public Enemyn Takes a Nation of Millions -tuplasta maksoin 5 puntaa.

Toisaalta, kaikkeen keräilyyn liittyy pelko täydellisestä kokoelmasta. Täydellinen kokoelma on epäkiinnostava. Se on valmis.


No, harrastuksella ei ole hintaa. Siihen käytetään se määrä rahaa, mikä on mahdollista käyttää. Siihen käytetään sen verran aikaa, kuin on mahdollista käyttää.

Minua musiikki ilahduttaa aina. Esimerkiksi kun kuulen Baccaran Darling-kappaleen uskomattoman juustoiset jousijuoksutukset. Kun sen kuulee aamulla, päivästä ei voi tulla huono. Tässä bonusversiona on mukana myös kuva. Nautinnollista heinäkuuta!

Vapaa-aika

Huono vitsi

7.7.2017

”Ei naurata”, ystäväni toteaa hieman kuivakkaasti. Hän vaikuttaa jopa hieman surulliselta.

Olen lomalla, ja sen kunniaksi matkustanut Iso-Britanniaan tapaamaan ystäviäni. Ystäviä 22 vuoden takaa.

Olen myös supervitsikkäästi kutsunut matkaani Brexit-matkaksi. Vitsini ei naurata. Kaikki ystäväni ovat äänestäneet EU:ssa pysymisen puolesta.

Ystäväni ovat perheellisiä, keski-ikäisiä, tavallisia brittejä. He tekevät töitä ja elävät tavallista arkea. Muutama heistä elää parisuhteessa ei-britin eurooppalaisen kanssa. Lomillaan he matkustavat mielellään Manner-Eurooppaan.

Nyt heitä kaikkia hirvittää. Pitääkö perheen muuttaa Irlantiin, Ruotsiin, Saksaan? Miten koko Britannian käy? Heistä tuntuu, että heidän yhteiskuntaansa on sulkemassa itsensä muun maailman ulkopuolelle. He ovat jäämässä eristyksiin.

Samalla he ihmettelevät vanhempiaan, jotka äänestivät Brexitin puolesta. Niin tekivät erään ystäväni vanhemmat, vaikka heidän toinen tyttärensä elää Saksassa.

Kävikö tässä niin, että moni vanhempi britti haluaa edelleen pestä kätensä vuoronperään kylmän ja kuuman veden alla? Oliko se uhattuna?

Minä puolestani olen koko ajan ajatellut Brexitiä omasta suunnastani. Miten hankalaa Iso-Britanniaan matkustamisesta tulee.
Olen ollut yksisilmäinen ja itsekäs.

Nämä britit valitsivat luontevan kansainvälistymisen jo reilu 20 vuotta sitten, kun he päättivät puhua hieman hitaammin, vähän selkeämmin ja jättää käyttämättä slangi-ilmauksia, jotta heidän uusi suomalainen tuttavansa ymmärtäisi heitä.

He tekevät niin edelleen. He haluavat mahdollistaa kommunikaation ihmisten välillä. Sillä sitähän kieli on – kommunikaation väline. Sillä voi jakaa ajatuksia ja mielipiteitä, vaikka kieltä ei puhuisi täydellisesti.

Niin nämä brittiystäväni kaikki tekevät. He kaikki kuuntelevat hidasta solkotustani ja väärin taivutettua sanojani. Yrittävät ymmärtää. Jakavat ajatuksiaan normaalia hitaammin.

Olen toivottanut heidät kaikki Suomeen lomailemaan, uudestaan. He kaikki ovat jo Suomessa käyneet. Uskon heidän tulevan uudelleen, vaikka Iso-Britannia jättää hyvästit Euroopan Unionille.

Minä lopetin vinoiluni.

PS. Lomailusäät Britteinsaarilla ovat kuin oppikirjasta. Vettä ripottelee päivittäin, aurinko pilkistää silloin tällöin ja sää muuttuu jatkuvasti. Optimistiset asuvalintani menivät pahasti vikaan. Olisi pitänyt uskoa puolisoa ja pakata lämpimästi mukaan. Pitäisiköhän sitä opetella kuuntelemaan järkipuhetta? Nyt mukana on useammat shortsit, lyhythihaisia paitoja ja kahdet varvastossut.

Vapaa-aika

Vanha ystävä

27.6.2017

Sain viestin: ”Tavataanko? Edellisestä kerrasta on kulunut pitkä aika.”

Ilahduin. Emme ole olleet tekemisissä moneen vuoteen. Joitain vuosia sitten tapasimme usein.

Ei tapaamattomuuteen mitään ihmeellistä syytä ole ollut. Välimme tuli matkaa, matka muuttui ajaksi.

Yhteistä aikaa ei löytynyt.

Nyt tapasimme.

Ja millaista se olikaan!

Aika ja etäisyys katosivat. Pöydän ääressä istuivat vanhat ystävät, joiden elämässä oli tapahtunut paljon. Tuntui hyvältä päästä jakamaan tarinat ja tuntemukset ihmisen kanssa, johon luottaa.

Puhuimme menetyksistä, pettymyksistä ja elämän kohtuuttomuudesta. Mutta myös hyvistä hetkistä, onnistumisista ja onnesta.

Kummankaan elämä ei ole enää sama. Silti ystävyytemme perusta oli olemassa.

Ilta hurahti yhdessä hetkessä. Sovimme myös pikaisesta uudesta tapaamisesta. Seuraavalla kerralla varaisimme enemmän aikaa.

Tämän tapaamisen innoittamana päätin ottaa yhteyttä muihinkin ihmisiin, jotka ovat kummallisesti jääneet matkan varrelle. Ehkä heidän kaikkien kanssa voi jatkaa siitä, mihin aikoinaan jäimme.

Olen jo saanut vastausviestin: ”Kyllä, minut tavoittaa edelleen tästä numerosta.”

Luulen, että meidän on tavattava pian.

PS. Blogin kuvat ovat Helsingissä Inarintie 1:ssä olevasta seinämaalauksesta Always Share – Jaettu Ilo, jonka ovat tehneet Redy & Ruusa.

Vapaa-aika

Päiväni murmelina

20.6.2017

Näin se menee:
Klo 9.24 Herätys ja aamiainen
Klo 10.11 Ensimmäiset päiväunet (31 minuuttia)
Klo 10.42 Herätys ja burracon pariin
Klo 12.15 Lounas
Klo 13.18 Taas burracoa
Klo 14.48 Toiset päiväunet (29 minuuttia)
Klo 15.17 Nettisurffailua, levyostoksia ja burracoa
Klo 18.13 Sauna ja muutama olut
Klo 20.50 Iltaruoka ja telkkaria
Klo 23.07 Nukkumaan

Tässä on opettajan kesäloma-aikataulu. Aikataulu toistuu hieman varioiden päivästä toiseen. Kotona ja/tai mökillä. Se muistuttaa paljon Bill Murray -elokuvaa. Välillä olen yrittänyt tavata ystäviä. Olen onnistunutkin.

Oleellista on nukkua jo aamupäivällä ensimmäiset päiväunet. No, ne toisetkin päiväunet ovat oleelliset. Ja pitkät yöunet.

Mielessä pyörivät edelleen työasiat. Tavallaan se on ookoo, tavallaan se on tarpeetonta. Vuosi oli mitä se oli, syksyllä alkaa uusi.

Opettajana kesälomani on yhdeksän viikon mittainen. Tänä kesänä olen siitä reilun viikon työttömänä.

Tähän väliin vähän narinaa. (Opettajat ymmärtävät tämän. Muille saattaa olla ihan yhdentekevää, jopa ärsyttävää.)

Moni opettaja, joka ei ole onnistunut saamaan pysyvää työsuhdetta, viettää koko kesänsä työttömänä. Se on tylsä kiitos lukuvuoden mittaisesta työpanoksesta. Töissä kollega kertoi, että viime kesänä hän työskenteli kesän muuttomiehenä. Harva ammattilainen suostuisi samaan.

Opettajien lomassa on toinenkin asia, joka mietityttää. Opettajat ovat lomalla silloin, kun oppilaatkin ovat. Minä en itse valitse, koska lomailen. Lomailen, silloin kun lomailu on kaikkein kalleinta.

Tosin niin tietysti tekevät monet muutkin, jotka järjestävät lomansa lastensa lomien mukaan. Silloin pitää tehdä ajoissa päätöksiä. Koska tiedän, milloin minulla on loma, minun on ostettava esimerkiksi lentoliput hyvissä ajoin. Silloin kun ne ovat tarjouksessa.

Lopetan narinan tähän.

Elokuussa aloitan uudessa koulussa virkamiehenä. Vielä ei ole aika jännittää tulevaa. Kaikki tapahtuu ajallaan. Nyt pitää olla tässä hetkessä. Pitää iloita lomasta. Iloita ystävistä.

Onneksi puoliso aloitti lomansa nyt. Saattaa olla, että huominen päivä on jo vähän erilainen.

PS. Italiassa suosittua burracoa voi pelata netissä. Puhelimille ja tableteille on olemassa omat sovelluksensa.

Vapaa-aika

Kutsumattomat vieraat

13.6.2017

Meille tuli kotiin vieraita, jotka eivät olleet ystäviä tai sukulaisia.

Ensimmäinen virhe: En uskonut puolison vinkkiä, vaikka hän varoitti minua.

Toinen virhe: Ajattelin, että hankala tilanne johtuu stressistä, ja menee ajan kanssa ohi.

Kolmas virhe: En antanut vieraille selkeää käskyä, että nyt on aika mennä.

Tuli syyhypunkki kavereineen. Syyhypunkki aiheuttaa syyhyn, joka tarttuu ihmisestä toiseen kosketuksen välityksellä.

Puolisoni työskentelee päiväkodissa ja kertoi, että siellä on tavattu syyhyä. Minä totesin, että selvä, ei vaikuta minuun. Eikä pitkään aikaan vaikuttanutkaan. Reiluun kuukauteen, jos tarkkoja ollaan.

Kutina alkaa noin kuukauden kuluttua tartunnasta. Minulla kutina alkoi viimeisellä kouluviikolla.

Se kutina on hetken kuluttua helvetillinen.

Koulun viimeinen viikko oli vauhdikas, ja ajattelin alkuvaiheen pienen kutinan aiheutuvan stressistä. Kutina ei kuitenkaan loppunut miedolla kortisonilla ja raapimisella.

Se ei loppunut koulun myöskään päättymisen jälkeen. Päin vastoin, loman alettua minun piti iltayöstä hiippailla makuuhuoneesta pois raapimaan itseäni.

Siinä samalla oli aikaa surffata netissä terveysaiheisilla sivuilla. Niillä, joilla ei ikinä pidä. Totuus valkeni.

Mielenkiintoista tässä kokonaisuudessa on, että työterveyspuolella opettajan syyhy ei juuri kiinnostanut. Terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että diagnoosini oli oikea. Opettaja voi siis tarvittaessa tehdä diagnooseja.

Syyhypunkki kuolee muutamassa päivässä, jos se ei saa ravintoa. Vuodevaatteet ja vaatteet oli kaikki pestävä. Meillä se tarkoittaa myös sitä, etä vakiopaikkani sohvalla pysyi hetken tyhjänä.

Syyhy hoidetaan voiteella, jota voi ostaa apteekista ilman reseptiä. Samalla on hoidettava kaikki perheenjäsenet. Puoliso oli tämän jo kerran tehnyt, mutta silloin minä en lähtenyt mukaan. Ikävä kyllä, sillä nyt tarvittiin taas annos kahdelle.

Ei muuta kuin apteekkiin. Ja lähes 100 (sata!) euroa köyhempänä ulos.
Oireiden pitäisi hävitä noin kolmessa viikossa. Toistaiseksi kutisee.