Yhteishyvä
Monthly Archives

joulukuu 2015

Vapaa-aika

Joulurauhaa – kattia kanssa

23.12.2015

Viikko sitten hehkutin mökkijoulun autuudesta. Onneksi intoileva ja idealistinen minä sai todellisuudelta napautuksen.

Mökkijoulun onneen on aina kuulunut perheen läsnäolo. Onneksi tänäkin vuonna. Vanhempani lähtivät mökkiä lämmittämään jo päivää aikaisemmin.
Kaupungissa vain adventtisohjo puuttui, kun raavin kasaan joululahjoja ja -ruokia. Pinna oli jo kireällä, kun sain tekstiviestin: ”Kahvi on loppu.”

IMG_7107 (1)

Hiiret olivat raivanneet tiensä lukittujen ovien taakse.
Joulumieleni alkoi rakoilla. Tiesin, että märällä liinalla ja puhdistusaineella mökin siivoamisessa menee pitkä tovi.

Seuraavassa viestissä tuli lisää infoa, myös saunalla oli ollut hiiribileet. Kaikki oli kelvannut: kynttilät, sanomalehtipaperi ja tuikkukynttilöiden alumiinikuoret.

IMG_0553

Kun illalla pääsimme perille, ilo oli suuri, sillä äitini oli siivonnut mökin. ”Kyllä tästä vielä joulu tulee”, ajattelin minä. ”Sauna, iltapala ja kunnon yöunet.”

Myöhemmin illalla olimme kömpimässä omaan sänkyyn, BA-TAM!

IMG_0550
Myös hiiret olivat huomanneet sänkymme vuodevaatteiden olevan parasta mitä mökki tarjoaa.
Päiväpeiton alta, keskeltä sänkyä löytyi keltaisen ringin ympäröimä kakkakasa. Haju muistutti eläinkauppaa.

IMG_0551

Onneksi mökki ei ole mökki, jos sinne ei ole raahattu kaikkea kodissa tarpeettomaksi muuttunutta tavaraa. ”Varmuuden vuoksi.”

Tuntia myöhemmin sängyssä oli uudet patjat (!), peitot, tyynyt, lakanat (samalla kuosilla kuin entisetkin) ja tyynyliinat. OK, ne uudet patjat olivat vähän vääränkokoiset.

IMG_0556

Hyvää yötä, Mökki-Suomi hiljenee joulun viettoon. Aion nähdä unta useammasta kissasta.

(Ai niin. Myyräkuumeen itämisaika on kahdesta kolmeen viikkoon. Elän kuitenkin toivossa, että hiirenpissan hajunäytteen vuoksi bileiden järjestäjänä on toiminut kotihiiriyhdyskunta, ei metsämyyrä.)

Koti Vapaa-aika

Tortellinikruunu kasvissyöjälle

21.12.2015

Aloitin kasvisyönnin vuosi sitten yli 20 vuoden tauon jälkeen. Syyt olivat itsekkäät – halusin ärsyttää teini-ikäisiä lapsiani. Syy oli siis varsin naurettava.
Halusin myös kokeilla, millainen vaikutus kasvisruoalla minuun on. No, jos totta puhutaan, en ole juuri huomannut muutosta. Mutta ei tämä huono asia ole ollut. Tietysti perheemme syö nyt huomattavasti enemmän kasviksia.
Minä itse olen saanut ruoanvalmistukseen uuden innon. Kotitalousopettajan koulutuksella voi itseltään vaatia vähän enemmän. Koska lopulta ne kokeilut kuitenkin menevät huumorin puolelle. Ne eivät todellakaan aina onnistu.

Minulta on kysytty, mitä ruokaa kasvissyöjä jouluna voi syödä. Jos maitotuotteet kelpaavat, joulu on kasvissyöjälle oikea unelma-aika. Riisipuuro, perinteiset laatikot, rosolli ja sienisalaatti kuuluvat lähes jokaiseen joulupöytään.
Mutta se jouluaterian kruunu on kasvissyöjälle välillä vähän kinkkinen. En ole lihankorvikkeisiin tutustunut. Tuntuu jotenkin hassulta, että kinkun tilalle pitäisi tehdä joku kinkkua muistuttava ruoka.

Jotain juhlavaa ruokaa kuitenkin pitäisi olla. Silloin ratkaisu voi olla esimerkiksi tämä tortellinikruunu. Olen aikoinaan saanut reseptin tädiltäni. Vuosien saatossa ruoka on muuttunut perheemme joulutraditioksi. Olen tehnyt siitä paljon erilaisia versioita – lihalla, kalalla ja kasviksilla. Nyt jo toista vuotta sieniversiona.
Lopputulos on kuin parannettu versio lasagnesta. Sen tekeminen vaatii vähän viitseliäisyyttä, mutta lopputulos on vaivan arvoinen.

Hyvää joulua!
(Aion muuten syödä jouluna myös kinkkua. Olen aika varma, ettei maailma muutaman kinkkuviipaleen takia tuhoudu.)

Tortellinikruunu
6-8 hengelle

Sienikastike:
½ kg herkkusieniä (tai 300 g pakastettuja metsäsieniä)
1-2 sipulia
1 valkosipulin kynsi
1-2 porkkanaa
pieni pala juuriselleriä
½ dl oliiviöljyä
2 prk (à 400 g) tomaattimurskaa
1 rkl sokeria
suolaa, mustapippuria

Valkokastike:
30 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
noin 5 dl maitoa
suolaa

Lisäksi:
1 pkt (à 500 g) lehtitaikinaa
500 g tortellineja (juusto- tai lihatäytteisiä)

Voiteluun:
kananmuna

  1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuori ja paloittele porkkana ja selleri. Kuullota kaikki kasvikset oliiviöljyssä.
  2. Huuhtele ja paloittele sienet. Paista ne voissa. Voit myös käyttää pakastettuja tai kuivattuja metsäsieniä.
  3. Sekoita kattilassa kasvikset, sienet, tomaattimurska ja mausteet. Hauduta miedolla lämmöllä noin 45 minuuttia.
  4. Sulata valkokastikkeen voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot ja kiehauta. Sekoita vispilällä. Nosta kattila pois liedeltä ja lisää maito. Nosta kattila takaisin liedelle ja kuumenna seosta koko ajan hyvin sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Hauduta kypsäksi 5 minuuttia. Mausta suolalla.
  5. Vuoraa syvä uunivuoka (halkaisija noin 30 cm) lehtitaikinalla. Vuoasta ylitulevan taikinan voit leikata sahalaitaiseksi (=kruunu).
  6. Keitä tortellinit pakkauksen ohjeen mukaan. Täytä vuoka kerroksittain lihakastikkeella, tortellineilla ja valkokastikkeella.
  7. Tee lehtitaikinasta kansi, koristele se tekemällä lopusta voitaikinasta ruusukkeita kannen päälle. Voitele munalla ja paista uunin alatasolla 225 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes taikina on kypsää.

Lihaversio:
Käytä sienien tilalla 400 g jauhelihaa. Ruskista jauheliha kahdessa erässä. Jatka sen jälkeen kuten kasvisversiossakin.

Koti Musiikki Vapaa-aika

Opettajan joulun tekee

16.12.2015

Totta kai olen kuullut kaikki mahdolliset vitsit ja viittaukset opettajan työajan ja lomien väliseen suhteeseen liittyen. Nyt kun syyslukukausi alkaa olla viimeistelyä vaille valmis, on aika realisoida se lomaosuus. Sillä loma – tämä loma – tulee tarpeeseen.

Aloittelevana opettajana olen antanut kaikkeni. Pinna alkaa olla kireänä sekä minulla että oppilailla. Oppimisesta ei tahdo tulla mitään. Lasken niitä 45 minuutin pätkiä, joita vielä on jäljellä. Oppilaiden mielestä sellaiset 30 minuutin pätkät olisivat aivan riittäviä. Minä olen päätynyt samaan.

Lomani aion rauhoittaa hitaaksi. En aio katsoa kelloa. En aio tehdä mitään. Ehkä kuunnella vähän musiikkia ja lukea kirjaa. Parhaiten se onnistuu siirtymällä mökille.

IMG_6553

Perheelläni on ollut onni päästä viettämään mökkijoulua jo monta kertaa. Mökillä joulusta voi nimittäin saada kaiken irti.

Mökillä häiriötekijät ovat nollassa. Ei ole tehtäviä, joita pitäisi tehdä. Ei ole ihmisiä, joita täytyisi tavata. Jos jotain on unohtunut, se on unohtunut. Asiaa ei saa korjattua.

Mökillä on pimeää. Jos on lunta, niin on hieman valoisampaa. Pääsääntöisesti valoisaa aikaa on kuitenkin hyvin vähän. Päivällä ehtii ehkä tekemään pienen kävelyn. Ehkä ehtii kantamaan järvestä vedet saunaa varten. Päiväunet jäävät jo joka tapauksessa pimeälle ajalle.

Aamulla heräämisen jälkeen aamupala ja kirja, sitten se pieni ulkoilu. Lounas ja sauna lämpiämään. Rauhallinen sauna ja iltaruoka. Kirja yksin tai televisio yhdessä perheen kanssa. Ajoissa nukkumaan.

IMG_1270

Kun tätä vuorokausirytmiä on noudattanut muutaman päivän, maailman kaikki murheet ovat vähentyneet huomattavasti.

Mökillä lämmitetään – ruokaa ja saunaa.
Tuli palaa – takassa, saunan pesässä, myrskylyhdyissä ja kynttilöissä.
Pimeässä maittaa – uni ja ruoka.

Siis hyvä ihminen, älä suotta stressaa joulun kanssa. Oikaise, tee valintoja ja jätä pois kaikki tarpeeton. Älä istu autossa matkalla paikasta toiseen. Istu takan ääressä. Kuuntele joulumusiikkia.

 

Vapaa-aika

Hirveä, harrastus

9.12.2015

Olen kaupunkilainen.

Se on asia, joka määrittelee minua. Viihdyn suurkaupungeissa. Pidän neonvaloista. Nautin kuullessani raitiovaunun kolkuttelevan ikkunan alta.

Silti löysin aikuisiällä itselleni uuden harrastuksen, joka vie minut metsään. Hyvä ystäväni onnistui houkuttelemaan minut metsästämään, metsästämään hirviä. Työskentelin tuolloin ruokatoimittajana Kotivinkki-lehdessä ja ajattelin että olisi ihan paikallaan opetella käsittelemään lihaa. Samalla voisin myös konkreettisesti myöntää sen tosiasian, että syödäkseni lihaa on eläimen kuoltava. Liha ei kasva suojakaasulla pakatussa muovirasiassa.

IMG_0507
Olen kaupunkilainen. Metsästysoikeus on Suomessa sidottu maanomistukseen. En tiennyt, että maata omistamaton kaupunkilainen voi päästä metsästämään hirviä. Vähänpä tiesin.
Metsähallitus nimittäin tarjoaa meille maattomille mahdollisuuden eräkokemuksiin valtion mailla.

Ei metsälle tietysti kylmiltään pääse. Kun äkkiseltään asiaa tutkii, koko homma voi tuntua aloittelijalle vaikeasti saavutettavalta. Mutta aika yksinkertaista se kuitenkin on. Ja jos ensi syksynä hirvimetsälle ensimmäistä kertaa aikoo päästä, nyt on hyvä aika alkaa valmistautuminen.

Ensin pitää suorittaa metsästäjätutkinto. Sitä varten on kirjallisesti osoitettava metsästyksen ja riistanhoidon sekä metsästystä koskevien säännösten ja määräysten riittävä tuntemus. Tutkinnon suorittamisessa auttava muutaman illan pituinen kurssi on erittäin hyödyllinen. Tutkinnon suorittamisen yrittäminen maksaa 20 euroa ja kurssi jotain 20 ja 60 euron väliltä.

Tutkinnon suorittamisen jälkeen pitää maksaa riistanhoitomaksu, 33 euroa vuodessa, jotta metsästyskortti  on voimassa.

Metsästykseen tarvitsee tietysti myös aseen, ja aseen hankkimista ja hallussapitoa varten luvan. Yleensä poliisi myöntää aseluvan, jos tarkoituksena on aloittaa metsästysharrastus. Luvan hinta on nyt 79 euroa. Ampuma-aseluvalla on mahdollisuus ostaa ase ja siihen patruunoita. Hirvikivääri maksaa 500 eurosta ylöspäin, ja patruunat noin 2 euroa kappale. Lisäksi kiväärin voi ostaa vielä kiikarinkin. Se on hyvä sijoitus, mutta muutama satanen siihen helposti menee.

Ennen kuin hirveä pääsee ampumaan, pitää vielä suorittaa ampumakoe.  Se maksaa 20 euroa, jos onnistuu heti ensimmäisellä kerralla. Pitäisi onnistua, hirvi kun ei metsässä useampaa mahdollisuutta anna.

Huh, johan tässä on rahaa mennyt, eikä vielä olla lähelläkään metsää.

IMG_0517

Sitten kaupoille ostamaan eräkamppeita. Hyvät maksavat aika lailla, mutta ovathan ne sitten käytössä myös pitkäikäisiä. Erityisesti on muistettava hankkia kirkkaan oranssi huomioliivi ja päähine.

Lopuksi pitää vielä ostaa hyvä auto, jotta metsälle pääsee turvallisesti ja, hups, nyt metsästäminen onkin jo todella, todella kallis harrastus.
Mutta kuten olemme metsällä silloin tällöin naureskelleet: ”Onneksi emme kalasta, sehän tarkoittaisi kaikkea tätä ja lisäksi pitäisi vielä hankkia kunnon vene, moottori ja traileri. Veneelle kesäksi laituripaikka ja talveksi säilytyspaikka.”

IMG_0528

Metsästämisessä minua viehättää sen rauhallisuus. Metsässä ei pysty ajattelemaan työmurheita eikä mitään muutakaan. Metsässä voi ainoastaan olla hiljaa ja kuunnella ympäröivää luontoa. Tarkkana tietysti pitää olla. Jos hirvi tulee, se pitää ampua. Minulle ei ole käynyt niin kertaakaan 10 vuoden aikana. Olen muutaman kerran hirven nähnyt, mutta hirvi on ollut liian kaukana. Eikä huonoa laukausta pidä ampua.

Tietysti metsästykseen liittyy myös mukavassa (mies)porukassa hengaaminen. Moni tuntuu ajattelevan, että hirvireissut ovat ryyppäämistä ja rälläämistä. Aika vähän ne sitä ovat. Kun on päivän viettänyt ulkona, illalla toki maistuu sauna ja muutama olut. Mutta ilta-aterian jälkeen uni tulee silmään helposti yhdeksän jälkeen. Aamulla on taas aikainen herätys. Eikä kukaan halua naapurikseen humalaista kovat piipussa. Silloin uhattuna ei enää ole hirven henki.
Metsästykseen liittyy mielestäni luonnon kunnioittaminen ja hyvät tavat. Metsästäjäliitto on määritellyt hyvät metsästystavat. Ne voin täysin allekirjoittaa. Metsään ei asehullu humalainen voi mennä.

IMG_0488

Jos saalista saadaan, se pitää käsitellä hyvin. Sen olenkin oppinut. Nyt tiedän miten ruho paloitellaan. Osaan sen myös käytännössä.

Ensimmäinen kokemukseni siitä olikin aika hutera. Olin juuri aloittanut uuden harrastuksen ja osallistuin riistaruokakurssille, jossa paloittelin kädet täristen jänistä. Kurssin vetäjä, keittiömestari Heikki Kunnari sanoi minulle rohkaisevasti: ”Hienosti menee Ari. Hirvi on ihan samanlainen, ainoastaan isompi. Paljon, paljon isompi.”

Viime sunnuntaina onnistuneen viikonlopun päätteeksi hirvi päätyi paloiksi. Kolme tuntia keskittynyttä miesähinää, ja ruho oli muuttunut lihapaloiksi. Aika vähän isosta hirvestä jäi jäljelle.

IMG_0539

Lopuksi voi tietysti ihmetellä, miksi kasvissyöjä metsästää. Sitä en osaa tyhjentävästi selittää.

 

 

Koti Ruoka

Jääkaappi kertoo totuuden

3.12.2015

Jääkaappini kertoo missä mennään.

Vuosi sitten vieraalla paikkakunnalla opiskellessani päätin muuttaa opiskelijasoluun. Kun olin 20 vuotta jakanut jääkaapin puolisoni ja sittemmin myös lastemme kanssa, oli mielenkiintoista katsoa kolmen yksin asuvan miehen yhteistä jääkaappia. Tältä se näytti.

10942751_10153069480890320_8293645872246314660_n
Hauskuutin ystäviäni Facebookissa arvuuttelemalla, mikä hylly mahtaa olla aikuisopiskelijan hylly.
Oikea vastaus on tietysti se, jossa opiskelijalla on a) varaa ostaa olutta ja b) jättää se myös juomatta, koska arki-iltana ei tehnyt mieli.

Kotona jääkaapin sisältö on erilainen. Nappaan muutaman kuvan.

IMG_0484
Kaaokselta näyttää. Kaikkea on – liikaakin.
Toki on myös nälkäisiä perheenjäseniä, mutta silti.

IMG_0485

Kuvista jäivät puuttumaan vihanneslokeron perunat, porkkanat ja kaali. Kaalia meillä on aina. Turvallisuuden tunteeni järkkyy, jos jääkaapissa ei ole kaalia. Kutsumme valkokaalia kotoisasti perusturvallisuuskaaliksi. Lisäksi vihanneslokerossa oli kurkku, sillä pidän kylmästä kurkusta, sitruunoita ja ainakin kaksi kiloa kesäkurpitsaa. Niistä pitääkin tehdä ruokaa huomenna – pizzaa? Pizzan päällä kesäkurpitsa kelpaa kaikille.

On tuossa jääkaapissa monta elintarviketta, joita meillä syödään lähes päivittäin.

Jotain turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia on aina sellainen kilon pönttö. Poikani skeittauskaverit ovat kysyneet häneltä paljonko meillä syödään jogurttia, kun hänen eväänsä on aina pakattu tyhjään jogurttipurkkiin.
”Paljon”, vastaan minä. ”Todella paljon.”

Pidän kastikkeista, mutta en erityisesti pidä niiden tekemisestä. Jogurtti ajaa saman asian. Se sopii erinomaisesti erilaisten pohjoisafrikkalaisten ja Lähi-idän alueen ruokien kanssa. Samoin intialaisen ruoan kylkeen. Lisäksi siitä saa tehtyä tsatsikia helposti.

Tarkkaavainen lukija huomaa, että myös opiskelijakämppäni hyllyllä oli iso purkki jogurttia. Toinen suosikkini on näköjään X-tra raejuusto. Sitäkin on kummassakin jääkaapissa.
Nyt jääkaapissa näyttäisi olevan myös muodikasta Srirachaa. Soijakastike on loppusuoralla, täytyykin ostaa uusi litran pullo.

Perheellisenä luulen koko ajan, että meillä asuu joukkueen verran nuoria miehiä. Ei asu.

Totta on, että kun lapset ja heidän seurustelukumppaninsa syövät meillä, ruokaa menee melkoinen satsi. Mutta ongelma ei missään tapauksessa ole ruokittavat suut, vaan megalomaaninen tapani kokata. Herkullinen pinaattilasagne ei maistu enää kenellekään, kun sitä syödään kolmatta päivää. Meillä pakastin ei ole vastaus ongelmaan, mutta siitä kirjoitan joku toinen päivä.

Todettakoon nyt kuitenkin myös se, että meillä menee ruokaa biojätteeseen hyvin vähän. Kotitalousopettajan koulutuksen saaneena suhtaudun pakkausmerkintöihin joustavasti. Hölmö en ole, mutta haju- ja makuaisti kertovat lähes aina onko ruoka vielä syötävää. Melkein aina on.

Odotan silti kauhulla, kun tyttäreni muuttaa pian omaan kotiinsa. Kuka kokkaukseni syö? Mitä jääkaappi silloin kertoo?