Yhteishyvä
Monthly Archives

tammikuu 2016

Koti Musiikki Työ Vapaa-aika

Kylmää hikeä

27.1.2016

Hyvän työnantajan palveluksessa oleminen voi tehdä ihmisestä yksityiselämässään onnenkantamoisiin luottavan.

Tiedätkö sen tunteen, kun kesken työpäivän tietokone lopettaa toimintansa? Sitten vaan soitat it-tukeen, joka kiitää paikalle ja ratkaisee ongelman. Kaikki tärkeät tiedostot ovat tallessa ja varmuuskopioitu johonkin superturvalliseen firman tietokonejutskaan.

Kotona sitä vastoin olet elellyt tyytyväisenä ajatellen, että kylläpä elämä onkin keveää. Tietokone ja kaikkea.

Tietokoneiden kanssa eläminen on kuitenkin keveää vain unelmissa, sillä tietokoneet aina jossain vaiheessa ryttyilevät. Pahasti.

Koska en näistä koneista liikoja ymmärrä, olen luottanut omenamaailmaan. Siis siihen tietokonemaailmaan, jossa sähköpiuha tökätään seinään, kone päälle, ja sen jälkeen kone kohteliaasti kyselee päivitetäänkö kaikki mahdollinen. Minä siihen, että kyllä, kyllä.

levyhylly

Viikko sitten iloitsin valitsemastani Apple Music -palvelusta. Saisin kertalaakista siirrettyä oman musiikkikirjastoni koko perheelleni jakoon siedettävällä 15 euron kuukausimaksulla. Samalla koko Applen musiikki olisi perheelläni käytössä Spotifyn tyyliin. Otin kolmen kuukauden ilmaisen koeajan käyttöön ja panin koneen pyörimään. Vuorokauden kuluttua kaikki toiminta koneessa pysähtyi.

Hiljaisuus.

Kylmä hiki.

Paniikki.

Mutta onneksi, onneksi, en ole ihan hölmöläinen. Olin kuin olinkin ottanut varmuuskopion vain muutama päivä aikaisemmin. Omenatietokoneessa sekin on tehty varsin näppäräksi, ei muuta kuin ulkoinen kovalevy kiinni, ja vinkki koneelle, että tallenna tästä varmuuskopio Time Machinessa.

Kiikutin koneen pikavauhtia perjantaina Helsingin Mcareen, jossa sain ystävällistä ja nopeaa palvelua.
Maanantaina aamulla töihin tuli puhelu, jossa kerrottiin koneen kovalevyn olevan täynnä (sitä se oman musiikkikirjaston lataaminen teettää), korjausehdotus ja hinta-arvio.

Euroja meni rutkasti, mutta nyt koneessa on isompi kovalevy. Minä olen tyytyväinen.
Semminkin kun se Time Machine -juttu toimi luvatulla tavalla. Piuha kiinni ja kone kysyi, taas kohteliaasti, palautetaanko kone viikkoa edeltävään tilaan. Kyllä, vastasin minä.
Kaikki toimii taas.

Mitä tällä kirjoituksella halusin sanoa?
Tee, hyvä ihminen, tietokoneesi sisällöstä päivittäin varmuuskopio. Ulkoinen kovalevy ei ole kummoinen investointi, sillä se koneen kovalevyllä oleva kuva, ääni tai kirjoitus on kallisarvoista.

(Se Apple music jää arvioitavaksi muutaman kuukauden päähän. Sitten tiedän toimiiko se, ja onko sille käyttöä. Kovalevyllähän on nyt tilaa.)

Koti

Helppoja kotihommia

18.1.2016

Pakkaset jatkuvat ja päätin puolihuolimattomasti sulattaa pakastimen. Facebookin mukaan moni ystävä oli viikonloppuna samassa puuhassa.

Pakastimensulatus on kiva homma, joka hoituu kuin itsestään. Samalla saa vankan tunteen kunnollisuudesta ja elämänhallinnasta. Siinä on jotain on samaa kuin juhlien jälkeisenä krapula-aamuna käynnistetyssä pesukoneessa ja/tai astianpesukoneessa.

Itse sulattaminenhan on yksinkertainen juttu – kaikki pakastimesta ulos parvekkeelle tai pihalle. Nyt pakkasella on kätevää, kun ruoka ei sula. Heinäkuun helteessä sulattaminen on paljon mutkikkaampaa. Tai no, itse pakasteiden sulattaminen sujuu silloin tietysti erityisen helposti.

Koska olen hätähousu, nostin tyhjään pakastimeen syvän uunipellin, johon olin valuttanut kuumaa vedettä. Se nopeutti sulamista. Jään irrottamisessa ei pidä käyttää mitään terävää apuvälinettä  – puukkosulatuksen pfffffffffff-ääni pilaa päivän.
Kädellä voi irtonaista jäätä vähän tökkiä, mutta muuten apuvälineitä ei tarvita. Aika hoitaa homman.

Lopuksi pakastin pitää kuivata. Tässä vaiheessa sen voi myös pyyhkiä puhtaaksi. Pesuaineeksi kelpaa tiskiaine.

Kun pakastin on tyhjä, kannattaa samalla sen takaa ja alta imuroida pölyt pois.
Koska olin puuhakkaalla tuulella, onnistuin rikkomaan pakastinta aika vähän, yksi sellainen säleikkö siitä vähän napsahtaen irtosi. Muuten meni ihan putkeen. No pienen haavan sain myös.

Ennen täyttämistä pakastimen sisältö on paikallaan tarkistaa – mitä kaikkea niissä purkeissa ja purnukoissa on?
Pakastimen perusjuttu – pakastin ei ole biojäteastian esimuoto, johon epämääräiset ruoanjämät talletetaan. Jokaisessa purkissa pitää aina lukea sen sisältö ja päivämäärä.

Niin meillä ei tietenkään ole. Suklaapalloset-rasiassa ei pomminvarmasti ole suklaapallosia. Eikä ole sisältölappuakaan.

Tällä viikolla on sitten luvassa jänniä yllätysruokia, kun purkkien sisältö selviää sulamisen myötä. Vadelmat onnistuin erottamaan ilman sulattamista. Sitä en tosin tiedä, minkä vuoden vadelmia ne ovat.
Muistutan oravaa.
IMG_0360

Työ

Kännykkä koulussa

13.1.2016

Kokemukseni peruskoulusta on nyt syyslukukauden mittainen. Joululoman loppumisesta on viikko, ja koulu on palannut levänneisiin aivoihini, myös uniini.

Tällä lukukauden kokoisella kokemuksella olen huomannut koulussa muutamia asioita, jotka ovat nielestäni jotenkin kummallisia. Ensimmäinen niistä on oppilaiden kännykät. Enkä näköjään ole ainut, joka tätä puhelinasiaa on miettinyt.

Älypuhelimet ovat tietenkin muokanneet maailmaamme. Eivät nuoret tässä puhelinasiassa sen kummempia ole kuin me aikuisetkaan.

Puhelin 2
Välitunneilla joka toisen oppilaan nenä on kiinni puhelimen ruudussa. He eivät kommunikoi muiden kanssa, eivät ole edes sosiaalisessa mediassa. He pelaavat yksinään tai katsovat elokuvaa. Minkäänlaista yhteyttä kenenkään muun kanssa ei tarvitse olla.

Onneksi oman pienryhmäni aina ehtiväiset pojat pelasivat suuren osan syksyn välitunneista jalkapalloa aina kun se oli mahdollista. Olen siitä iloinen.
Me aikuiset emme usein pelaa 15 minuutin tauon aikana jalkapalloa. Ehkä kannattaisi. Me taidamme viettää aikaa nenä kiinni puhelimen ruudussa. Ainakin minä teen niin.

Tietysti puhelimia voi käyttää myös oppimiseen. Ikävä kyllä oppilaat ovat melko haluttomia käyttämään puhelimiaan asioiden tarkastamiseen tai tiedon etsimiseen – siinä tyhjenee akku. Tietoa ei arvosteta niin paljon, että omaa puhelinta viitsisi käyttää tiedonhakuun.

Siksi joudun luokassa jatkuvasti puuttumaan puhelimen käyttöön. Minua puhelimet eivät muuten häiritsisi, mutta puhelimella taituroivien oppilaiden keskittyminen ei usein riitä kahteen asiaan. Jos he ovat puhelimella, he eivät opiskele, eivätkä he opi. He ovat täysin keskittyneitä puhelimeen.

Silloin nuoret eivät pääse oppimisen flow-tilaan, heidän ajatuksensa keskittyvät vain puhelimella oleviin asioihin.

Puhelin 3
Lisäksi syyslukukaudella oman ryhmäni oppilaiden välisissä kahnauksissa puhelin oli lähes aina jotenkin mukana. Joka kerta, kun asioita selviteltiin, riita liittyi jotenkin puhelimeen. Joku oli ottanut toisesta kuvan, joku oli ottanut toisen puhelimen, joku oli ärsyttänyt puhelimella. Aina puhelin.

Oman luokkani oppilaiden huoltajia voin kiittää puhelimiin liittyen hienosta yhteistyöstä. Kun olen heidän kanssaan viestittänyt puhelimiin liittyvistä ongelmista, jokaiselta vanhemmalta on tullut selkeä viesti: ”Ota puhelin pois, jos se häiritsee.”
Osalla oppilaista huoltajat ovat myös itse ottaneet puhelimen takavarikkoon joksikin aikaa, kun puhelimeen liittyvistä hankaluuksista on käyty keskustelua. Hienoa!

Ja antaahan perusopetuslakikin opettajalle saman mahdollisuuden. Opettajalla on oikeus ottaa haltuunsa oppimista häiritsevä esine.

Jos osasin pykälää oikein tulkita, niin oppimista häiritsevän esineen, puhelimen, voi hienotunteisesti napata pois. Väkivaltaa ei saa käyttää. Välitunnille siirryttäessä oppimista häiritsevän esineen voi sitten antaa takaisin.

Tietysti tässä täytyy koko ajan muistaa, että kyseessä on ihmisten välinen toiminta. Minun on turha uhota ja määräillä. Puhelimen poistamisen ideana täytyy aina olla myös oppilaan etu. Hänen oikeutensa oppia. Siksi opettajan täytyy käyttäytyä ystävällisesti, kunnioittavasti ja määrätietoisesti.

Tiedän, että jotkut opettajat käyttävät luokissaan puhelinparkkia, jonne kaikki oppilaat jättävät puhelimensa oppitunnin ajaksi. Kun puhelin ei polttele taskussa, on mahdollista keskittyä muihin asioihin. Kun puhelinta tarvitaan oppimiseen, sen saa otettua käyttöön. Tätä menetelmää mietin nyt omalle porukalleni.

Puhelin 4
Pieni ongelma on tietysti se, että oma puhelimeni polttelee oppitunneilla taskussani. Olisi mukava seurata ystävien päivän kulumista sosiaalisen median kautta. Kommentoida jotain, ja kuulla merkittävät uutiset heti.

Koska kuitenkin olen aikuinen, opettelen käyttämään puhelintani vain välituntisin. Ja sen saman taidon aion opettaa myös noille kasvaville nuorille.

 

 

 

 

 

 

 

Koti Vapaa-aika

Uusi alku 2

5.1.2016

Voi tyttö, et tiedä mitä vanhemmillesi teit!

Yhden huoneen tyhjeneminen aiheutti kodissamme katastrofaalisen domino-efektin. Tyhjäksi jäänyt huone näytti niin alakuloiselta, että nuorimmainen muutti välittömästi sinne.
IMG_0601
Koska hänellä ollut parvi purettiin, täytyy myös kellariin tehdä tilaa. ARGH!
Ja kun tässä nyt tyhjennetään huoneita, ne on paikallaan myös maalata.
Mutta en tässä(kään) yhteydessä aio luopua vinyylilevyistäni. (Ei hätää levylaatikoita uskollisesti raahanneet ystäväni, muuttoa ei ole näköpiirissä.)
IMG_0603
Koti näyttää nyt mielipuolisen hamstraajan luolalta, mutta uskon, että ensi maanantaihin mennessä tämä kaaos on selätetty. Tela maaliin, sano!

Koti

Uusi alku

4.1.2016

Vuosi vaihtui, se tuntuu tekevän se koko ajan useammin.

Eikä tämä tunne taida olla pelkästään tunne, asiat tapahtuvat nykyään tosi nopeasti. Se on selkeästi ikääntymiseen liittyvä asia.

Omaan elämääni tuli pysyvä muutos, sillä esikoinen muutti omilleen. Olen suhtautunut asiaan koko muuton suunnitteluvaiheen hyvin kevyesti. Hän on povannut, että pian meillä vanhemmilla on ikävä.

Ei siihen mennyt kuin kolme päivää.

Tiedän, että nuoret oppivat monenlaisia taitoja nopeasti. Silti lasken aika paljon sen varaan, että lapseni kotitaloustaidot ja viitseliäisyys ovat sillä tasolla, että isän kokkaama ruoka houkuttaa vierailemaan vanhassakin kodissa.