Yhteishyvä
Monthly Archives

helmikuu 2016

Vapaa-aika

Hiihtolomaharrastuksia

23.2.2016

Etelä-Suomessa opettajilla ja koululaisilla on hiihtoloma. Minäkin pakkasin autoon teinit ja kamppeet ja suuntasin auton nokan kohti pohjoista. Hiihtolomalle!

En ole koskaan ollut urheilullinen. Lapsena olin lukijatyyppiä. Mutta niitä asioita, joita pelkää ja joissa epäilee epäonnistuvansa, on ehdottomasti kokeiltava.

Meillä on muutaman ystävän kanssa Kalliiden harrastusten kerho. Ideana ei ole harrastuksen hinta, vaan kaikenlaisten harrastusten kokeileminen. Siis myös harrastusten, joita meistä kukaan ei ole ennen kokeillut. Siitä se hintakin tulee, aina on pakko vuokrata välineet ja ohjaaja.
Olemme käyneet keilaamassa, ratsastamassa, ampumassa jousella, seinäkiipeilemässä ja melomassa merellä. Olemme ajaneet cartingia, kokeilleet ilmajoogaa ja curlingia. Joka kerta uusi laji on tuntunut riemastuttavalta, vaikka mitään huippusuorituksia ei ole tullutkaan.

Tällä asenteella suuntaan myös laskettelurinteeseen.

IMG_0789

Koska olen satakiloinen keski-ikäinen erityisopettaja, minun pitää tietysti suorittaa päivä rinteessä lumilaudalla.
Jo etukäteen tuntuu siltä kuin olisi kakka housuissa. Jännittää.

Mutta sitten taas toisaalta – pakkohan näitä juttuja on tehdä.

Lauta ja monot. Jalat vetelinä hissijonoon.

IMG_0776

Totuuden nimissä on tunnustettava, että olenhan minä laudalla ennenkin laskenut. Noin 25 vuotta sitten ystäväni Eeva opiskeli liikunnanohjaajaksi. Hän tutustui kaikkiin mahdollisiin lajeihin. Siinä opiskelun ohessa hän opetti ystävilleen kaikenlaista. Muistan kuinka Laajavuoren lasten mäessä lauta allamme siirsimme edessämme isoa mielikuvituspalloa, jotta saimme painon siirtymään oikeaan paikkaan, kun liuimme alaspäin. Kiloja oli tuolloin neljännes vähemmän.

Tietysti olin tällä lautailukokemuksellani ylpeillyt lapsilleni, kuinka taitava isä onkaan. Muutama vuosi sitten jouduin Mikkelin Tornimäessä todistamaan taitoni. Jos joku on Tornimäessä ollut, tietää ettei siltä nyppylältä alas tuleminen kovin kummoinen saavutus ole. Edes pulkalla. Vävypoika suhautti sen kylmiltään kerta laakista alas ilman mitään kokemusta.

Minulla hämäys on täydellinen. Olen lautaillut jo 25 vuotta, lapset todistavat.

IMG_0774

Nyt on kuitenkin tosi paikka. Oikea mäki. Ruka.

Siinä hississä ylöspäin keikkuessani olo muuttuu vieläkin huterammaksi. Minä ja suuri suuni. Hissistä pois liukuminen, pyllähdys. Ensimmäinen.

IMG_0786

Takaside kiinni, ja sydän kurkussa paino eteenpäin.

Varovaista tunnustelua miten tämä kääntyy. Tarkkana, ettei vauhti kiihdy hallitsemattomaksi. Ensimmäinen kurvi ja pysähdys. Olen pystyssä, ketään ei sattunut.

Painoa alas ja eteen. Käännös, kanttia tiukasti rinteeseen, uusi käännös, kasvot rinteeseen. Muista painon siirtäminen alas. Älä pyllistä. Joogasta on selvästi apua.

Hetken kuluttua alhaalla. Voittajan olo. Setämies selvisi.

IMG_0772

Muutaman laskun jälkeen homma sujuu selvästi paremmin. Pääsen ylös ja alas pahemmin mokailematta. Olen koko ajan varovainen, enkä vaaranna kanssalaskijoiden turvallisuutta.
Jalat alkavat muuttua raa’asta spagetista keitetyksi. Jännittynyt olo ei helpota, mutta homma alkaa muuttua nautittavaksi.

Päivän päätteeksi olen selkeästi saanut raikasilmamyrkytyksen. Posket helottavat punaisina ja suu on virneessä. Uni tulee 20 sekunnissa.

Aamulla puhelimessa on viesti: ”Kalliit harrastukset: 5.3.2016, tankotanssia klo 13.00?” 
Enemmän lukemiseen keskittyvä, keski-ikäinen, ylipainoinen erityisopettaja ottaa haasteen vastaan.

Työ

Yhteistyössä

17.2.2016

Suurin järkytys opettajan työssä on ollut sen huomaaminen, miten yksin opettajat työskentelevät. Minulla on luokassani koulunkäyntiavustaja noin 20 tuntia viikossa, yli puolella oppitunneista, mutta monella opettajalla ei ole koskaan toista aikuista lähimaillakaan.

Ja sen vaikutus mielestäni näkyy. Opettajat opettavat omassa luokkahuoneessaan vuodesta toiseen. Luokkahuone ei ole enää tila, jossa voi oppia, vaan se on oman persoonan jatke. Se on tila, jossa ei ole muita kuin he itse ja oppilaat. Se on tila, jossa noudatetaan opettajan sääntöjä.
”Tiedän miten asia on, olen asiantuntija, ja kerron se myös teille. Sitten tekin tiedätte sen. Vahdin osaamistanne kokeella.”

En halua väheksyä opettajien ammattitaitoa tai työhön sitoutumista. Hyvänen aika, minähän olen opettaja. Ammatillisesti nuori, kokematon ja monessa asiassa osaamaton.
Minulla on paljon osaamista vain siitä, kuinka opettajajohtoisesti oppitunnin voi hoitaa. Minulla, totta vie, riittää opittavaa.

Mediamaailmassa kuitenkin opin, että jokaisen projektin onnistumiseen tarvittiin monen, täysin erilaisen ammattilaisen työpanos ja osaaminen. Mitään ei voinut tehdä yksin alusta loppuun, vaan aina kokonaisuus rakentui monen ihmisen yhteistyön tuloksena.

IMG_0609
Eikä opettajien yksin työskentely tietenkään ole koko totuus. Monessa koulussa opettajat tekevät paljon yhteistyötä. Kouluissa kokeillaan erilaisia oppimis- ja opettamismenetelmiä. Monesti opetukseen osallistuu useampia opettajia, ja oppilasryhmän koko vaihtelee.

Kokeiluja vaikeuttavat monet asiat. Vanhemmissa kouluissa luokkatilat. Yhteen luokkaan ei isoa ryhmää mahdu. Digiloikka on hankala, jos 300 oppilaan koulussa on yksi tietokone kymmentä oppilasta kohden. Tabletteja ei ole edes yhdelle oppilasryhmälle. 

Mutta suurimpana esteenä on asenne. Meitä opettajia ei kannusteta ja ohjata tekemään yhteistyötä.

IMG_0606

Tietysti me haluamme tehdä työmme hyvin. Voit kysyä sitä keneltä tahansa opettajalta. Jokainen meistä haluaa tehdä työnsä hyvin. Mutta kyynisyys puskee päälle. Yhteistyö on työlästä. Viitsiikö sitä…
Enkä voi sulkea itseäni tuon laiskuuden ulkopuolelle. Kun omat tunnit ovat kasassa, ei minua ole kiinnostanut siirtyä naapuriluokkaan osallistumaan toisen opettajan työhön. 
Seuraavan päivän suunnittelu, tehtävien korjaaminen, yhteydenotot huoltajien kanssa… Siinähän se meni.

Ehkä uusi opetussuunnitelma muuttaa kaiken. En tiedä.
Uuden opetussuunitelman tekeminen on näyttänyt vähän kummalliselta kaltaiselleni keltanokalle. Jotenkin mieleen on tullut ajatus, että jokaisessa koulussa pitäisi keksiä pyörä uudelleen. Samanlainen pyörä joka kouluun, mutta silti joka koulussa itse keksitty ja tehty.

Olisiko ensin kannattanut antaa ydinasia kouluille keskusjohtoisesti, ja sitten koulujen muokata teoria itselleen sopivaksi käytännöksi?
Ymmärrän toki, että tarkoituksena on ollut sitouttaa opettajat uuteen opetussuunnitelmaan. Mutta ei tämä supersujuvasti ole mennyt. Paljon työaikaa on mennyt sen oman pyörän keksimiseen ja suunnittelemiseen, enkä silti ole varma että lopputulos on yhtään sen parempi.

IMG_0612

Uusi opetussuunnitelma kuitenkin ohjaa tekemään yhteistyötä. Se ohjaa opettajia arvioimaan omaa työtään. Se ohjaa opettajat ohjaamaan oppilaat kantamaan suurempaa vastuuta omasta oppimisestaan. Se ohjaa oppilaat arvioimaan omaa osaamistaan ja muiden oppilaiden osaamista.

Josko se ohjaa meidät opettajat kokonaan uudenlaiseen kouluun? Sellaiseen, jossa teemme kaikki tiiviisti yhteistyötä: opettajat, oppilaat, huoltajat, koulun muu henkilökunta, ympäröivä yhteiskunta. Lopputulos saattaisi olla parempi.

Minä olen, no jos en valmis, niin ainakin halukas.

Vapaa-aika

Epämukavuusalueella

9.2.2016

Nainen nousee korkkeelle ja kevyt aamutakki heilahtaa lattialle. Edessäni seisoo alaston nainen.

En ole hätäilijöiden strippiklubilla, vaan piirtämässä elävää mallia. Hämmentävää.

Ystäväni Krista on paitsi kuvataitelija ja tietokirjailija, myös luovuusasiantuntija. Tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti, kuten ystävät tapaavat. Keskustelemme ja yritämme usein löytää johonkin pieneen elämäämme liittyvään ongelmaan jonkinlaista näkökulmaa.

IMG_0642

Krista ei sitä tietenkään fiksuna naisena myönnä, mutta näin jälkikäteen minulla on tunne että hänellä taisi olla tällekin tapaamiselle agenda.

Olin nimittäin syksyllä valittanut sitä, miten lyhyitä hetkiä oppilaani jaksavat keskittyä kuvataiteen tunneilla. Yritin kovasti innostaa heitä piirtämään, maalaamaan ja värittämään. Menestykseni oli heikko.
Minun ryhmäni on ehtiväinen ja tehokas. Mottona tuntuu olevan: ”Vartissa valmis!” Eikä siinä vartissa kovin kummoista aikaiseksi saa. Minua jäi harmittamaan, etteivät oppilaat koskaan pääse keskittyneeseen flow-tilaan, jossa he unohtaisivat ajan ja paikan. Flow’n, jossa he vain keskittyisivät tekemään omaa työtään.

IMG_0641

Nyt minä istuin siinä eturivissä edessäni alaston malli, ja tarkoituksena oli piirtää puolentoista tunnin ajan. En ole kummoinen piirtäjä. Häpeä kyti takaraivossa, kun kynä raapi paperia. Uhmakkuus oli toinen tunne, vaikka käsi vähän vapisikin. Nyt kyllä, PRKL!

Jossain välissä en enää ollut tietoinen itsestäni tai muista piirtäjistä. En kurkkinut, millaista jälkeä he saivat aikaan, keskityin vain omaan paperiini.
Viimeiset 15 minuuttia olivat vaikeita, olin yrittänyt tosissani ja nyt väsytti. Mutta kyllä, oli piirtänyt toistakymmentä erilaista nopeaa piirrosta.

Jälkikäteen istuimme lasillisella Kristan kanssa. Krista pakotti minut valitsemaan omat suosikkini kyhäelmistäni. Huomasin, että niissä oli paljon eroja. Osassa näytti olevan paksu mies, ei se hoikka naismalli. Mutta osa oli onnistunut taitoihini sovitettuina jopa omasta mielestäni ihan mukavasti.

Luen Kristan kirjan ja mietin uuden kerran, miten saisin oppilaani innostumaan.

Musiikki

Opettajan aikataulu pitää

5.2.2016

Enpä osannut ajatella marraskuun lopussa, kun annoin Yhteishyvään haastattelua, miten nasevasti osaisin kiteyttää alkukevään musiikkimaailman.

Kerroin jo etukäteen olevani innoissani David Bowien Blackstar-levystä. Kannatti olla.
Bowie tosin teki levystään vähän liian merkittävän. Sitä en osannut aavistaa. Itkuhan siitä tuli.

Toinen intoilemani asia oli Massive Attackin uutuus.

Siitä ei marraskuussa ollut edes lupausta. Minulla vaan alkoi käydä odottaminen pitkäksi.

Uusi Ritual Spirit -ep ilmestyi jotakuinkin saman päivänä kuin Yhteishyväkin.
Tosin muutama päivä etukäteen ilmestyi iPhonelle suunnattu sovellus Fantom , joka muokkaa ep:n kappaleista puhelimen kameran, sijainnin ja vuorokauden ajan mukaan uusia versioista. Kiehtovaa.

Olen itsekin vaikuttunut, miten hienosti aikataulutin.

Työ Vapaa-aika

Tarvitaan – äiti?

3.2.2016

Miltä luulet metsästysmajan näyttävän aamulla klo 07.00, kun 15 miestä on nauttinut pikaisen aamiaisen ja pakannut eväät metsäpäivää varten?
Oikein – kaaokselta. Puoliksi juotuja kahvikuppeja, sotkuisia lautasia, edellisillan viinilaseja, avattuja leipä- ja makkarapaketteja.
Usein siinä vieressä nököttää jääkaappi ja astianpesukone. Molemmat jäävät päiväksi tyhjilleen.

Luulin, että tämä sotkuominaisuus on ainoastaan metsästävissä miehissä, siis minussa itsessäni. Nyt olen löytänyt yllättävän yhteyden. Myös me opettajat olemme sotkuisia.
FullSizeRender 2
Elintarvikkeet pysyvät kylmässä, mutta tiskipöytä on usein täynnä likaisia astioita. Siinä tiskipöydän vieressä on tyhjä astianpesukone, johon tiskit voisi panna.

Puhisin asiasta kollegalleni toiselta paikkakunnalta. Hän tuijotti minua hölmistyneenä. Ystäväni mielestä perjantaina pöydälle jäänyt puolikas teekuppi voi mainiosti odottaa alkavaa viikkoa. Hän kyllä itse tietää kenen siivottava kuppi on.

Jäin pohtimaan asiaa. Kesäleskenä yksin ollessani olen toki huomannut, että tulen mainiosti toimeen yhdellä lautasella, haarukalla, mukilla ja lasilla. 
Eräs ystäväni kertoo isästään, joka voi aloittaa juomalasin käytön aamulla mustikkakeitolla, siirtyä sitten päivällä piimään ja illan suussa sama lasi kelpaa huuhtelematta vielä vedenkin juomiseen.
Yksin tietää aina, kuka sotkun on tehnyt. Jos jokainen tietää, mikä kuppi kuuluu kenellekin, tuo sotkujärjestelmä voisi varmaan toimiakin.
IMG_0633
Uskon kuitenkin siisteyteen. Ja siistiksi voi oppia. Otetaan esimerkiksi mieskotitalousopettajat. Meitä on alle 50 Suomessa. Olemme hyvin erilaisia miehiä, osa meistä on siistejä luonnostaan, osa ei. Yhteistä meille kaikille on jonkinlainen kiinnostus koteja kohtaan ja koulutus. Sekä saunatapaaminen kerran vuodessa.

Tapaaminen noudattaa aina lähes samaa kaavaa. Yksi meistä (kiitos Edi!) vuokraa meille saunan, jonne menemme mukanamme olutta, makkaraa ja salaattia. Yleensä perunasalaattia. Saunomme, puhumme roskaa, juomme olutta ja syömme makkaraa ja salaattia. Saunatila muuttuu illan aikana näyttämään saunatilalta, jossa 20 miestä on viettänyt iltaa.

15 minuuttia ennen kylpemisajan päättymistä jollain miehistä naksahtaa. Hän alkaa huomaamattomasti järjestellä tilaa, koota oluttölkkejä yhteen paikkaan.

Tämä toiminta laukaisee siivoamisreaktion myös muissa miehissä. Yksi siivoaa jäljelle jääneet ruoat, toinen laittaa astiat tisikioneeseen tai kertakäyttölautaset roskiin. Joku hamuaa siivousliinaa ja pyyhkii nihkeällä liinalla pinnat puhtaiksi. Joku varmasti tarkistaa saunan ja pesuhuoneen tilan. Jollain on harja ja rikkalapio. Joskus joku imuroikin. 10 minuutissa saunatila on aina puhtaampi kuin se sinne saapuessamme oli.

Koulutus, se on ihmeellinen asia. Ei tarvita äitiä siivoamaan jälkiä.

Haku kotitalousopettajan koulutukseen Helsingin tai Itä-Suomen yliopistossa alkaa maaliskuussa.

IMG_0634