Yhteishyvä
Monthly Archives

huhtikuu 2016

Koti Musiikki Vapaa-aika

Opetusohjelmia vai roskaa?

26.4.2016

Miniäkokelas nosti kulmakarvaansa kysyvän hämmentyneen näköisenä, kun hänelle selvisi, mitä katsoin televisiosta. Kardashianin suvun vaiheet pyörivät ruudulla.

En ole kovin valikoiva televisio-ohjelmien suhteen. Tai no, itse asiassa katson aikamoista tuubaa. Jos minulta kysytään, en koskaan vastaa: ”En juurikaan katso televisiota. No, puoli yhdeksältä uutiset ja jotain luontodokumentteja.”

Ehei, minä katson kaikkea paljon. Paljon viihdyttävää roskaa, joka turruttaa aivoni pehmeäksi mössöksi.

Esimerkiksi nämä Kardashianit, joista ilman Wikipediaa en olisi ikinä saanut selvää, kuka on kenenkin lapsi ja kuka kenenkin vanhempi, ovat selvästi hyvin toimeentuleva amerikkalainen perhe. Heidän melkoisen tyhjänpäiväinen elämänsä on mielenkiintoista seurattavaa. Etenkin kun näyttävä ja itseään mieluusti näyttävä perheen tytär, Kim Kardashian, löysi puolisokseen rap-artisti Kanye Westin. Ohjelmaan saatiin oikea julkkis!

En onneksi ole ainut, jota perheen elämä kiinnostaa. Minun ei tarvitse niin paljon hävetä. Kardashian-West-pariskunnan yhteinen video innoitti James Francon ja Seth Rogenin tekemään videosta oman versionsa.
Ikävää, ettei West ole suostunut jättämään ääniraitaa loistavan parodian käyttöön. Taitaa olla vähän tosikko.

Minulle yllättävää kuitenkin oli, että Kardashianin perheessä oli jo valmiiksi oikea julkkis. Perheen isä, kymmenottelija, olympiavoittaja ja urheilulegenda Bruce Jenner, joka vuosi sitten julkisti olevansa sukupuoleltaan nainen.

Tuollainen julkistus nimittäin on ISO juttu.

Jos yli 60-vuotias kymmenottelija kertoo fyysisen ja sosiaalisen sukupuolensa olevan väärä, asiaa ei ohiteta olan kohotuksella. Eikä Bruce Jenner niin halunnut tapahtuvan.

Jenner korjasi pikaisesti nimensä Caitlyn Marieksi ja antoi naisena kansikuvahaastattelun Vanity Fair -lehteen.

Seuraavaksi alkoi tosi-tv-ohjelma I am Cait.

Ja nyt minä olen katsonut I am Caitia. Olen iloinen, että olen niin tehnyt. Ohjelma on todella koukuttava.

Transsukupuolisuus tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että ihmisen omakseen kokema sukupuoli ja hänen fyysinen/sosiaalinen sukupuolensa eivät ole synkassa.
Kyseisen tilanteen täytyy olla ihmiselle sietämätön. Ajattele itse – joka aamu heräät miehenä/naisena, mutta näytät silti naiselta/mieheltä, ja kaikki myös kohtelevat sinua sellaisena. Vääränä. Menet aina väärään pukuhuoneeseen, väärään vessaan. Yrität olla jotain muuta, kuin mitä olet.

Siksi sukupuolta ei vaihdeta. Sukupuoli korjataan sellaiseksi, että se tuntuu ihmisestä itsestään oikealta. (Jos koko tämä sukupuolenkorjausasia tuntuu mielestäsi väärältä, kuvittele että oma fyysinen sukupuolesi vaihdettaisiin toiseksi. Et niin haluaisi, mutta niin vaan tehtäisiin. Haluaisitko elää itsellesi väärässä sukupuolessa?)

I am Cait onkin mielestäni ollut napakka opetusohjelma. Siinä fyysiseltä sukupuoleltaan mies, Bruce Jenner, on muutoksessa naiseksi, Caitlyn Jenneriksi. Caitlyn oppii koko uusia asioita uudesta sukupuolestaan.

Jenner myös käyttää julkisuutta ja sitä kautta saamaansa vaikutusvaltaa ja tekee transsukupuolisuuden näkyväksi. Hän viettää aikaa transsukupuolisille tarkoitetuissa tukiryhmissä ja transsukupuolisten nuorten kesäleirillä. Nettisivuillaan hän kertoo lisää muutoksestaan ja ohjaa ihmisiä hakemaan apua, jos he tuntevat sellaista tarvitsevansa.
Ilman Jenneriä monet ihmiset eivät olisi koskaan piitanneet koko asiasta, nyt ohjelmaa on katsonut Yhdysvalloissa kymmenet miljoonat ihmiset. He tietävät nyt ainakin jotain.
Minä toivon, että se tieto lisää ihmisten välistä aitoa ja rehellistä kohtaamista.

Turha siis kohotella kulmakarvoja tv-ohjelmien vuoksi. Roskan kautta päädyin oppimaan.

(Franco ja Rogen eivät muuten jättäneet nakuilevaa pilailuaan Westiin, vaan osansa sai myös suosikkisarja Alastomat selviytyjät, )

Suomessa I am Cait näkyy AVA-kanavalla ja Katsomossa voi katsoa vanhempia jaksoja ainakin jonkin aikaa.

Työ

Hyvät-tavat-on

23.4.2016

”Hyvää huomenta!”
”Ymph.”
”Hyvää huomenta. Oletko ystävällinen ja otat takin pois päältäsi?”
”Miks?”
”Olemme nyt sisällä, ja sinulle tulee sisällä kuuma.”
”Mitä välii?”

Kuuma tulee – minulle. Sillä minulla alkaa lämpö nousta. Nopeasti. Tiedän jo tässä vaiheessa, että ääneeni tulee teräksinen vivahde, eikä seuraava lause ole enää niin ystävällinen pyyntö.

Käyn tämän keskustelun päivittäin luokassani. Ilmeisesti käymme loputonta väsytystaistelua, mutta minulla ei ole aikomusta antaa periksi.

Aion siis jatkaa ystävällisen päättäväistä keskustelua: ”Hyvää huomenta. Oletko ystävällinen ja otat takin pois.”

Tiedän, olen nyt hankalan ikävaiheen opettaja. Yläasteikäiset kouristelevat murrosiässä. Se ei ole helppo ikä. Muistan vielä omanikin. Nippa nappa. Vaikka olin kympin oppilas, murrosiän muistot saavat helakan häpeän punan kukkimaan poskillani. Ei se omasta mielestänikään ihan nappiin mennyt.

Nyt huono käyttäytyminen riipii minua.

Enkä ajattele, että nuorten pitäisi aina osata käyttäytyä hyvin. Ei tarvitse. Mutta tervehtiminen tai takin pois ottaminen ei ole keneltäkään pois.

Voin tietysti lohduttautua ajatuksella, että koulussa minuun suhtaudutaan kuten perheenjäseneen – armottomasti. Nuori luottaa siihen, että kyllä tuo aikuinen, opettaja,  tuossa vielä pysyy. Ei se niin haittaa vaikka tässä vähän huonostikin käyttäytyisi.

Mutta mitä minun kannattaa ajatella tilanteesta, jossa luokan yhteisellä retkellä Fazerin makeistehtaalle minulle kiukutellaan kevätauringosta? Tarvitseeko opettajana kestää ihan kaikenlaista käytöstä?
Minun mielestäni ei tarvitse.

Olen päätynyt kertomaan millaisia tunteita huono käytös minussa aiheuttaa. Jos oppilas esimerkiksi käyttää loukkaavia sanoja, minä kerron niiden aiheuttavan minulle pahan mielen. En minä ole kone. Olen ihminen, jonka työnä on opettaa. Jos minua tarkoituksella loukataan, on mielestäni oikein, että oppilas sen jälkeen saa kuulla aiheuttaneensa pahan mielen.

Koulussa opetellaan ja opitaan monia asioita. Lapset ja nuoret viettävät huomattavan osan valveillaoloajastaan koulussa. Koska olen sen ajan vastuussa heistä, pyrin lisäämään opittavaan asiaan myös käytöstavat.

Toivon, että oppilaat kohtelevat minua ystävällisesti ja kunnioittavasti. Niin minä haluan kohdella heitä. En tietenkään siinä aina onnistu.
Onneksi silloin voin sanoa, ja myös tarkoittaa sitä: ”Anteeksi.”

Koti Ruoka

Taitolajina resepti

11.4.2016

Joku ehkä ajattelee, että reseptin kirjoittaminen ei kummoinen homma ole. Senkun lisää raaka-aineita järjestyksessä.
Hyvän reseptin kirjoittaminen ei kuitenkaan ole helppoa.

Työskentelin monta vuotta ruokatoimittajana Huomenta Suomessa ja Kotivinkki-lehdessä. Työhöni kuului silloin reseptien suunnittelu ja kirjoittaminen.

Kotiin tarkoitetun reseptin pitää olla helppolukuinen ja jouhevasti etenevä. Ruoan pitää onnistua sillä varmasti. Maun pitää tietysti olla kohdallaan.
Mutta hyvässä reseptissä huomioidaan myös kaupassa myytävien pakkausten koot. Siinä kotiin tarkoitettu resepti eroaa ravintolan reseptistä. Hyvässä kotikäyttöön tarkoitetussa reseptissä ei käytetä puolikasta avokadoa tai kananmunasta vain valkuaista.

Hyvässä reseptissä tarvittavat ainesosat on käyttöjärjestyksessä. Resepti kertoo kohta kohdalta, mitä aineksille pitää tehdä. Reseptin puolivälissä ei ilmene, että osa valmisteluista olisi pitänyt tehdä jo edellisenä päivänä. Kesken reseptin ei myöskään ilmesty uusia yllättäviä aineita.

Näin homma etenee teoriassa, sillä reseptin kirjoittaminen ei olekaan kuin polkupyörällä ajo. Ilman harjoittelua taito unohtuu. Tai ainakin minulle näyttää käyvän niin.
Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen reseptin kirjoittaminen ei ole helppoa. Muistan taas miksi hyviä reseptejä kirjoittavia ihmisiä kannattaa kunnioittaa.

Haluaisin kuitenkin ylläpitää tätä taitoa, joten ajattelin kirjoittaa reseptin. Päätin tehdä ison vuoallisen tiellaa.

IMG_0895

Tiella on perinteinen ruoka Apuliasta, Etelä-Italiasta. Alkuperäisessä reseptissä on simpukoita, minä jätän ne tässä kasvisversiossa pois.
Tämä resepti on kyllä muutenkin aika rennolla kädellä muokattu versio. Italiassa asuva tätini, jolta olen oppinut reseptin, saattaa saada pieniä sydämentykytyksiä. Italialaisessa keittiössä reseptejä ei ole tapana muokata. Eri asia tietenkin on se, että jokaisella kokilla on oma reseptinsä.
(Ja ihana Petra-tätini, eikö olekin hienoa että kaikki antamasi reseptivinkit päätyvät kunnolla käyttöön?)

Tiellaa kannattaa tehdä kerralla iso annos,  ruoan maku ainoastaan paranee kun sen lämmittää. Siksi resepti on reilun kokoinen.

TIELLA kasviksista
noin 10 hengelle

Tomaattikastike:
6 sipulia
6 valkosipulinkynttä
2 rkl neitsytoliiviöljyä
2 prk (800 g) tomaattimurskaa
noin 400 g tomaattisosetta
1 chili
1 rkl sokeria
suolaa ja rouhittua mustapippuria

Lisäksi:
5-6 napakkaa kesäkurpitsaa
2 pientä munakoisoa
1 kg kiinteämaltoisia perunoita (vihreä pussi)
4 dl puuroriisiä
1/2 dl neitsytoliiviöljyä

1. Kuori ja paloittele sipulit ja valkosipuli.
2. Ruskista sipulit kevyesti oliiviöljyssä kasarissa.
3. Lisää tomaattimurska ja -tomaattisose.
4. Mausta kastike chilillä, suolalla, sokerilla ja mustapippurilla.
5. Keitä kastiketta miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia.
6. Viipaloi kesäkurpitsat ja munakoiso. Monitoimikone nopeuttaa viipalointia.
7. Kuori ja viipaloi perunat.
8. Soseuta kastike sauvasekoittimella. Varo, ettei kuuma kastike roisku.
9. Levitä syvän uunivuoan pohjalle tilkka oliiviöljyä ja osa riisistä. Voit myös tehdä tiellan suureen teräskattilaan.
10. Kokoa tiella eri ainesoista kerroksittain niin, että päällimmäiseksi kerrokseksi jää kesäkurpitsaviipaleita. Pirskottele oliiviöljyä pinnalle.
11. Paista tiellaa uunin keskitasolla 200 asteessa noin 60 minuuttia.
12. Anna tiellan tekeytyä hetki ennen sen nauttimista.

Tiellan päälle voi paistamisen loppuvaiheessa lisätä juustoa, mutta aitoitalialainen ei simpukkaversioon lisäisi juustoa missään tapauksessa. Sitä paitsi ilman juustoa tämä kasvisversio maistuu myös vegaaneille.

Syksyllä paistetut tatit sopisivat ruokaan hienosti. Muina vuodenaikoina puolitetut ja napakoiksi paistetut herkkusienet olisivat hyvä lisä.

Huh. Selvisin. Tämä muuten on malliesimerkki liian pitkästä reseptistä. Tekovaihekohtia pitäisi olla alle 10 kpl, tai muuten resepti helposti koetaan liian mutkikkaaksi. Minä vaan nyt päätin olla todella yksityiskohtainen.

Ja lopputulos, se on pienen väkertämisen arvoinen.

IMG_0896

Koti Musiikki Vapaa-aika

Ikäkriisiä karkuun

5.4.2016

Uskoin pitkään, että ikäkriisit ovat puppua.

Olin väärässä.

Nyt tiedän ikäkriisin iskevän silloin kun sitä ei osaa odottaa. Silloin kun uskon olevani todella tyytyväinen elämääni. Silloin kun kaikki on mallillaan. Lapset voivat hyvin ja alkavat olla jo aika isoja. Työ sujuu mukavasti. Puolison kanssa on leppoisaa.

Mieleeni hiipii salakavalasti ajatus, ettei elämällä ole enää mitään ihmeellistä annettavaa.

Väärin – sillä on paljonkin annettavaa.

Korjausvaihtoehto 1: Iso juttu

Rupean tekemään jotain isoa juttua, jonka onnistumisesta en voi olla aivan varma.

Esimerkiksi työpaikan vaihtaminen varmasti vie ajatukset muualle. Tällaiset isot muutokset eivät ole aina mahdollisia, mutta minä olen kokeillut. Toimii hyvin.

Monet ystäväni ovat vaihtaneet puolisoa. Mutta mihin minä hyvän vaihtaisin?

On siis kokeiltava jotain muuta.

Korjausvaihtoehto 2: Intohimoa elämään

Elämään täytyy saada jotain mihin voi suhtautua täysin mustavalkoisesti. Jotain, josta voi kinastella tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Jotain, mistä on varma mielipide.

Asian ei tarvitse olla kovin kummoinen. Yksinkertaisimmillaan se on uusi harrastus.

Joillekin se on moottoripyörä, minulle se on musiikki. Keräilen levyjä.

IMG_0880

Olen ostanut levyjä nuoresta pojasta asti. Ostan niitä edelleen. Valtavasti. Kiertelen levykaupoissa Suomessa, ulkomailla ja netissä. Usein töistä tullessa minua odottaa eteisessä pehmokuori, jossa on uusi aarre. Vähän nolosti  piilottelen tyhjiä kuoria, vaikka koko perhe varmasti tietää addiktion määrän ja laadun.

Meillä on kotona levyhyllyä noin 50 metriä. Suuri osa niiden musiikista ilahduttaa vain minua itseäni, musiikkimakuni on melkoisen kehno. Mutta en ole asiasta moksiskaan. Se musiikki on minun musiikkiani.

Puoliso on huomautellut, että kuolemani jälkeen hänestä tulee rikas nainen. Toiselle lapsista hän on luvannut antaa Kajagoogoon levyn, toinen saa ehkä Debbie Harrya tai Neneh Cherryä. Loput levyistä on menossa myyntiin.

”Ei kannata”, minä ajattelen. ”Niistä vain hyvin harvoilla on rahallista arvoa. Roskaahan ne ovat. Minun roskaani.”
Eikä taida vaimoraukka ymmärtää, että kuolemaani mennessä levyjä voi olla useampi huoneellinen. Ehkä nimetyt aarteet eivät silloin suosiolla löydy. Se Kajagoogoo taitaa jo nyt olla kyykyssä piilossa.

IMG_0890

Nelikymppisenä huomasin, että voin laajentaa tätä musiikiharrastusta. Voin taas käydä bändien keikoilla. Lapset olivat jo isoja, eikä kotona tarvittu joka ilta kahta aikuista.

Helsingissä käyn aina Tavastialla. Se on Suomen legendaarisin klubi, jonka musiikkivalikoima on lyömättömän hieno. Sinne haluavat esiintymään lähes kaikki suomalaiset muusikot, ja usein siellä käyvät myös ne ulkomaiset bändit, joista muutaman vuoden kuluttua tulee se iso juttu. Olen valinnut klubin, jossa viihdyn.

Tavastian takabaarissa voin olla onnellisena rockpoliisi. Seistä kädet puuskassa ja mukakriittisenä kuunnella musiikkia. Oikeasti ainoastaan nautiskelen. Arkisin voin juoda karpalomehun, viikonloppuisin muutaman oluen. Täydellisen rentona ja nauttien.

Yleisö on luonnollisesti usein minua nuorempaa. Mutta ei aina. Meitä musiikista pitäviä keski-ikäisiä on melkoisesti.

Aloitteleville keski-ikäkeikkailijoille annan pienen vinkin. Ennen narikkaa ota takki pois päältä. Varaa narikkaa varten kolikot jo valmiiksi, tai anna suosiolla se pieni seteli. Toiseen käteen takki ja toiseen se raha. Ei vaihtokenkiä. Näin me kaikki pääsemme suosituille keikoille jouhevammin sisälle.

IMG_0877

Näillä melkoisen naurettavilla jutuilla olen löytänyt potkua elämääni. Olen valinnut itselleni sopivia juttuja. Teen ja keräilen asioita, joista pidän.

Levyjen keräilijänä olen huomannut yhden asian. Keskeneräinen kokoelma on mielenkiintoinen, sillä sitä voi vielä täydentää. Täydellinen kokoelma muuttuu tylsäksi. Ei ole enää mitään etsittävää.

Siksi omaa elämää ei kannata rakentaa valmiiksi, myös se muuttuu täydellisenä tylsäksi. Vähän keskeneräisenä sitä voi täydentää, eikä kaikkea tarvitse panna uusiksi.