Yhteishyvä
Monthly Archives

toukokuu 2016

Työ Vapaa-aika

Kerran elämässä

23.5.2016

Auringon säteet lämmittävät kasvoja, silmäluomien läpi näen kuinka auringon suunta muuttuu jatkuvasti. Olo on täydellisen rento. Kellun.

Kellun konkreettisesti. Vesi kannattalee minua pelastuspuvussa ja Herralanvuolle kuljettaa minua rauhassa pyöritellen kohti alavirtaa ja Kirkkojärveä. Jos minulle annettaisiin mahdollisuus, kelluisin varmasti Tampereen Pyhäjärvelle asti.

Alkukeväällä kirjoitin ystäväporukkamme harrastusryhmästä. Kokeilemme uusia juttuja. Olemme ratsastaneet, seinäkiipeilleet, tanssineet tankotanssia, ampuneet jousella, huristelleet cartin-radalla, keilanneet ja kokeilleet curlingia. Ilmajoogassakin taituroimme. No, taiturointi on lainausmerkeissä.

Viime viikonloppuna päätimme kokeilla taas jotain uutta. Lähdimme Lempäälään kellumaan.

Ja voi pojat, se oli kyllä juttujen juttu. Lämpimässä pelastuspuvussa oli fantastista lillua pitkin jokea. Olo oli epätodellisen kevyt, niin kuin kelluessa on. Yksi seurueestamme rentoutui kuorsaukseen asti.

Reilun tunnin kellumisen jälkeen meidät poimittiin veneeseen ja suhautimme lähtöpaikalle takaisin. Matkan aikana olimme kuitenkin tehneet yhdessä tähtimuodostelman, ajautuneet akanvirrassa takaisin kohti ylävirtaa ja olipa yksi porukastamme ajautunut myös rantalepikkoon.
Olimme ulvoneet naurusta ja yrittäneet poijun lailla kellua pystyasennossa.

Kokemus oli ainutkertainen.

IMG_0980

Miksi sitten kirjoitan tällaisesta kertalaakin kalliista harrastuksesta? Siksi, että elämässä kannattaa kokeilla kaikkea.
(Juu, ei tietenkään kannata kokeilla huumeita eikä muita riippuvuutta aiheuttavia juttuja. Eikä kannata kokeilla asioita, joista ylipäätään on ikäviä seurauksia.)

Olen tämän vuoden opettanut elämänkatsomustietoa 7.-luokkalaisille. Suureksi osaksi kurssin ideana on ollut ymmärtää länsimaista kulttuuria ja miten länsimainen kulttuuri on syntynyt. Olemme antiikin filosofien ajatusten mukaisesti pohtineet, millaisista asioista hyvä elämä rakentuu.

Minulle kurssin opettaminen on varmistanut entisestään tunnetta, että elämässä kannattaa olla täysillä mukana.

Kannattaa tehdä asioita, joiden onnistumisesta ei voi olla aivan varma. Kannattaa tarttua pieniin hetkiin ja nauttia niistä. Kannattaa tehdä juttuja, jotka aiheuttavat mielihyvää. Kannattaa myös tehdä  juttuja, joista etukäteen ei voi olla ihan varma pitääkö niistä. Aina on mahdollista, että mieli muuttuu, ja ennen joku tyhmältä vaikuttanut asia onkin muuttunut mielenkiintoiseksi.
Kaikkea kannattaa tehdä yhdessä perheen ja ystävien kanssa.

Onneksi nämä ajatukset on jo valmiiksi napakasti paketoitu. Minulle sopivaa paketointia eivät kuitenkaan tehneet herrat Platon tai Aristoteles. Elokuvaohjaaja Baz Luhrmann teki Mary Schmichin tekstistä 1990-luvun lopussa musiikkiesityksen, Wear Sunscreen, joka kertoo mitä ajattelen.
Erkki Saarela esitti kappaleen suomeksi nimellä Aurinkovoiteella onneen.

Koskikelluntaa järjestää Etelä-Suomessa ainakin Koskikellujat Lempäälässä. Kuuden hengen seurueelle kellunta maksaa 75 euroa hengeltä. Me maksoimme kellunnasta hinnaston mukaan, ja kokemus oli joka euron arvoinen.
www.koskikellujat.fi

 

Työ

Lahja opettajalle

17.5.2016

Hei huoltaja tai vanhempi. Onko aamulla lakana puristunut mytyksi sängyn jalkopäähän? Onko kainaloissa märkä läntti? Jatkuva pieni jomottava päänsärky?

Niin, mitä sille lapsen opettajalle pitäisi antaa lahjaksi, kun lukuvuosi päättyy?

Ymmärrän huolen, tässä sitä on vuosi tehty ihan hyvin tai huonosti onnistunutta yhteistyötä kodin ja koulun välillä. 
Toivottavasti tuntuu siltä, että oma huollettava on oppinut vuoden aikana jotain.

Jos siltä tuntuu, on ymmärrettävää, että opettajaa voisi jotenkin kiittää.
Mutta totuuden nimissä – pohtiminen on tarpeetonta.

Olen sitä mieltä, ettei päiväkodissa tai peruskoulussa työskentelevälle opettajalle tarvitse antaa mitään erityistä lahjaa. Opettaja saa työstään palkkaa. (Varmasti on myös opettajia, jotka ovat pettyneitä, jos eivät lahjaa saa. He voivat olla kanssani eri mieltä omissa blogeissaan.)

Toisaalta, kiitos ilahduttaa aina.

Kiitokseksi riittää sana. Kiitokseksi riittää tieto siitä, että lapsen kehitystä tuetaan joka suunnasta, keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä.

Sen kiitoksen saa jokaisessa opettajan, oppilaan ja huoltajien välisessä kohtaamisessa, jos on saadakseen.

Tiedoksi – siinä missä opettaja voi lähettää WIlmassa viestin, miten oppilaan koulupäivä on sujunut, myös huoltajat voivat lähettää viestejä kouluun opettajille.
Esimerkiksi minulla on ollut tänä vuonna pyrkimys silloin tällöin lähettää koko luokalle yhteinen viesti, mitä koulussa on viime aikoina tapahtunut, ja mitä on tulossa. Yhden oppilaani huoltaja on toistuvasti lähettänyt lyhyen vastausviestin. Olen tullut viestistä joka kerta tosi iloiseksi. Me kommunikoimme.

Entä jos kuitenkin haluaa kiittää opettajaa jollain kiitosta konkreettisemmalla tavalla? Pienellä lahjalla ei kukaan osta lapselleen parempia numeroita. Lahjontaan pitäisi käyttää huomattavasti suurempia summia.

No, lahjaksi voi antaa esimerkiksi nuolijan.
Tuon leivonnassa käytettävän välineen, jolla saa kaavittua taikinakulhon tyhjäksi.
Nuolija on nimittäin ikimuistoisin lahja, jonka lastentarhanopettajapuolisoni on saanut lahjaksi päiväkotivuoden jälkeen.

Olen itse antanut sukulaistytölle 6-vuotislahjaksi juustohöylän. Olen myöhemmin myös kuullut, että lahja oli aika mieluinen ja on edelleen päivittäisessä käytössä. 
Terveisiä vaan Emilialle. Voi olla, että kuitenkin joudut ostamaan ensimmäiseen omaan kotiisi uuden juustohöylän.

Lahja voi siis olla mitä tahansa pientä. Se voi olla mitä tahansa syötävää. Se voi olla jotain, mikä kuluu kotona käytössä. Siivousliina, tiskiharja, keittiöpyyhe. Huumorintajuinen opettaja ilahtuu vaikka vessapaperirullasta.
Viinipullonkin voi antaa, jos aikuisena tulee itse sen opettajalle antamaan.

Minä sain, suureksi yllätyksekseni, jouluna syyslukukauden päätteksi monta pakettia, joissa oli suklaata. Olin hämmentynyt. Ja myös mielissäni.

Elehän lahjoissa on tärkein. Ne ovat viesti, jossa kiitetään. Siksi ehdotan, että ensi lukuvuonna lähetämme enemmän myönteisiä viestejä ja kiitoksia. Ei tarvitse lukukauden päätteeksi pyöriä unettomana sängyssä.

Koti Ruoka Vapaa-aika

Paino on voimaa, ylipaino ylivoimaa

11.5.2016

Olen vuosien aikana kerännyt kiloja. Itselleni.
Tai olenko niitä nyt niin kerännyt? Niitä on kertynyt.
Myös tietoisesti. Huomaanhan minä, kun farkut alkavat olla tiukat. Jokainen vaatekappaleeni on ainakin XL. Monet XXL, ja silti ne saattavat kirrata.

IMG_0936

Koska olen vähän opiskellut ravitsemusta, ymmärrän miksi kiloja on tullut. Minä saan liikaa energiaa.
En erityisemmin syö makeisia, en rasvaista ruokaa. Annoskokoni vaan on liian suuri. Minä syön enemmän kuin mitä minä kulutan.
Energiaa voisi kuluttaa liikkumalla, mutta aika lailla omiin annoskokoihini saisi liikkua.

Joogan pitäisi opettaa minua hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Olen paksu.

Tämän massan keräämiseen on käytetty aikaa, vaivaa ja rahaa. Pitkiä yhteisiä iltoja ystävien kanssa ruoan ja juoman parissa. 
Ei mahasta eikä massasta pääse eroon nopeasti. Se vaatisi aikaa ja vaivaa. Pitkiä iltoja.

Minä voisin siis olla onnellisesti paksu, mutta ihan niin yksinkertaista se ei ole.

Nykyään keho ei kuitenkaan ole pelkästään keho. Keho kertoo, millainen ihminen olen. Olenko hillitty ja kontrollissa oleva? Vai olenko mielihyvään taipuva, heikkotahtoinen? Vievätkö impulssit minua mennessään?

Minua vievät. En ole kohtuullinen. En ole kontrollissa.

IMG_0940

6.5. vietettiin kansainvälistä Älä laihduta -päivää.
Päivän viesti tiivistettiin muutamaan teesiin, joista tässä esimerkkejä:

  • Jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on.
  • Ei ole olemassa yhtä oikeaa kehon muotoa ylitse muiden.
  • Ihminen voi elää terveellisesti ja olla terve koosta riippumatta.
  • Laihduttamisen ei pitäisi olla ensisijainen tavoite, vaan tavoitteena pitäisi olla kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Minäkin olen ajatellut asiaa näin. Millaista elämää voin elää tässä kehossa? Mitä tämä keho mahdollistaa, millaisia rajoitteita se asettaa?

Toistaiseksi kehoni on hoidellut hommansa oikein mallikkaasti. Keväällä kävin ystävien kanssa kokeilemassa tankotanssia, siellä kroppa ei toiminut. 
Mutta muuten kaikki on ollut tosi jees.
Joogassa on välillä vähän tuskaista. Mutta kun sitkeästi olen jatkanut, olen huomannut jooga-asanoiden taipuvan koko ajan vähän helpommin.

Eikö se riitä? Että on ihan hyvä olla.

IMG_0937

Jooga ei ole laihduttanut minua. Jooga ei ole myöskään (vielä) opettanut minua täydellisesti hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen. Jooga on tehnyt paksusta notkean. Tässä on 100 kiloa suhteellisen taipuisaa (ja hyvin riippunutta) lihaa.

Ja koska arvostan enemmän sohvaa ja iltoja ystävien seurassa, kuin punttisalia ja pieniä annoksia, tulen tällaisena paksuna myös pysymään.

Mutta joogassa minun on käytävä säännöllisesti. Muuten saattaa käydä niin, etten enää ole tyytyväinen kehoni toimintaan. Sitten joudun joko muuttamaan asennettani. Tai käyttäytymistäni.

Koti Vapaa-aika

Lintujuttuja

2.5.2016

Lapsena unelma-ammatini oli Ilkka Koivisto. Olin tosi kiinnostunut luonnosta.

Sittemmin innostus on hiipunut kaupunkilaisen normitasolle, mutta vähän pintaa raaputtamalla sisäinen biologini herää.

Ystävän Facebook-statuksessa ollut linkki herätti mielenkiinnon. Virossa merikotkapariskunnalla on pesässään kolme poikasta.

Välillä pesällä on ruuhkaa, kun molemmat vanhemmat ovat poikasten lisäksi paikalla. Kala-ateriat näyttävät maittavan.
Olen myös jo nähnyt, miksi pesä on niin puhdas. Pieniltä dinosauruksilta näyttävät poikaset osaavat ulostaa pesän ulkopuolelle.

Saman osoitteen kautta on mahdollista katsella myös sääksen, hiirihaukan ja mustahaikaran pesintää. Kuva on uskomatoman tarkka ja metsän äänimaisema täydentää luontokokemuksen.

Ennen kuin kaikki poikaset ovat lentokunnossa ja jättävät pesän, ehdin viettää lukemattomia tunteja seuraamassa poikasten kasvua.

Kuva: http://pontu.eenet.ee