Yhteishyvä
Monthly Archives

heinäkuu 2017

Ruoka

Kasvissyöjän grillihelle?

27.7.2017

Kesäsää on ollut mikä on, mutta onneksi se ei estä nauttimasta pikku jutuista.

Kun sekasyöjät alkavat viritellä grilliä kuumaksi, jotkut kasvissyöjät tuntevat ikävän vihlaisun. Silloin minä kuumennan muurinpohjapannun.

Muurinpohjapannu ei tietenkään ole grilli, mutta kyllä sillä kesän fiiliksen saa. Kasvissyöjänä vedän mutkat suoriksi.

Okonomiyaki on japanilainen kaalista paistettu lettu. Nyt kesäkaali on halpaa ja hyvää. Siitä on helppo valmistaa erinomainen ruoka.

Minun okonomiyakiani ei japanilainen varmaan okonomiyakiksi tunnistaisi. Toisaalta italialaisilla ja pizzoilla on sama kohtalo – ei niistä pizzoista aina Italiaa löydä. Alkuperäinen on alkuperäinen, mutta versio voi olla jotain muuta.

Paistan kaalista letun ja levittelen sen pinnalle erilaisia kastikkeita ja muita härpäkkeitä.

Pizzan tapaan myös okonomiyakin päälle voi lisätä lähes mitä tahansa. Tsatsiki tai hummus lisäävät ruokaisuutta. Sekasyöjä voi lisätä savustettua kalaa tai rapeaksi paistettua pekonia. Eikä mikään estä syömästä grillattua lihaa tai makkaraa samaan aikaan.

Kuuden okonomiyaki-päivän jälkeen isäni kysyi ilman ironian häivää: ”Kuinka kauan näitä täytyisi syödä, ennen kuin tulisi mitta täyteen?”

Okonomiyaki
4–6 hengelle

1 kesäkaali
3–4 porkkanaa
1 pieni purjo tai muutama kesäsipuli varsineen
1 chili (tai sitten ei)

4 luomukananmunaa
4 dl vettä
4 dl vehnäjauhoja

Lisäksi:
soijakastiketta
Sriracha-kastiketta
worcesterkastiketta
majoneesia

1. Suikaloi kaali.
2. Kuori ja raasta porkkanat.
3. Halkaise ja pese purjo. Suikaloi se.
4. Hienonna chili.
5. Paista kasvikset pehmeiksi muurinpohjapanulla.
6. Sekoita munat, vesi ja jauhot taikinaksi.
7. Kuumenna puolet kasviksista pannulla.
8. Kaada kasvisten päälle puolet taikinasta. Sekoita vähän, että taikinaa menee myös kasvisten alle.
9. Paista okonomiyakit kypsiksi molemmilta puolilta. Varo, ettei pannu ole liian kuuma.

PS. Kesäkaali sopii myös grillattavaksi. Leikkaa kaali muutamaksi lohkoksi. Ripottele lohkoille vähän öljyä ja grillaa hetki. Mausta suolalla ja chilillä. Superhelppoa.

Vapaa-aika

Pari vinkkiä Skotlantiin

20.7.2017

Viikko kotiinpaluusta, ja Skotlanti on hiljalleen jäsentynyt päässäni.

Ensimmäiseksi jäi mieleen paikallisten kohteliaisuus ja hyväntuulisuus. Meitä kohdeltiin joka paikassa uskomattoman hyvin. Ennen matkaa minulla oli epäilyksiä.

Toiseksi mieleen jäi kieli. Skotlannissa puhutaan toki englantia, mutta oikeammin se on skotlantia. Eikä siitä todellakaan saa aina selvää. Ehkä se teki myös sen hyväntuulisen vaikutelman.

Skotlannin ylämailla puhuttua gaelin kieli kuuluu eri kieliryhmään. Gaelin ymmärtämiseen ei englannista ole mitään apua. Kieleen voi tutustua esimerkiksi BBC Alban sivuilla.

Sää oli heinäkuun alussa juuri sellainen kuin sen aina Skotlannissa luvataankin olevan, vaihteleva. Lähes joka päivä satoi, varvastossuille eikä shortseille ollut käyttöä. Olin muutenkin pakannut väärät vermeet mukaan. No, onneksi minä ja kevytuntsani olemme nykyään erottamattomat, sillä tälle keski-ikäisen perusvaatteelle oli käyttöä. Tosin ei se sää Suomen kesäsäästä juuri eronnut.

Tässä muutama vinkki mitä me teimme.

Skotlanninmatkamme alkoi Glasgowsta. Luulin etukäteen, että kaupunki olisi tyly teollisuuskaupunki. Olin täysin väärässä. Glasgow oli viehättävä, elävä kaupunki, josta tuli kummallisesti mieleen San Francisco. Ehkä se oli se mäkinen maasto.

Glasgown metro sopi helsinkiläiselle, siinä on vain yksi linja. Bonuspisteitä maailman kolmanneksi vanhin metro saa ympyrän muotoisesta reitistä. Kierros vielä.

Pari museota kävimme katsomassa. Lapsiperheiden suosiossa oli Riverside Museum.  Museo keskittyi liikennevälineisiin ja oli todella interaktiivinen. Päiväkoti- ja ala-asteikäiset lapset saivat meidät vauhdikkaasti perääntymään museosta. Metrolla pääsi lähelle, ja metrolla pääsi myös pois.

Sillä minne muualle opettaja lomallaan menisi kuin koulumuseoon?  Semminkin kun Scotland Street School Museumiin pääsi sillä metrolla kätevästi.
Sisäinen kotitalousopettajani tietysti ilahtui sata vuotta vanhan kotitalousluokan näkemisestä. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta aika vähän muutosta näyttää tapahtuneen.

Glasgowssa majotuimme Point a Hotelissa.  Sijainti oli mainio, huone pikkiriikkinen ja todella siisti, eikä hinta tuhonnut matkabudjettia.

Glasgown ja Edinburghin välinen matka taittuu junalla noin tunnissa. Lippu maksaa suunnilleen 10 puntaa, siis hämmästyttävän vähän. Junaliput ovat Britanniassa todella tyyriitä.

Edinburghissa majoituimme opiskelijoiden kesähotelliin. Hinta oli kohdillaan, mutta muuten olin aika tyytymätön, joten en nyt anna vinkkiä.

Edinburgh on kooltaan näppärä, mutta viikkolipun ostaminen busseihin oli fiksu veto.

Rideacard-lippu maksoi kolme puntaa ja viikkolippu 19 puntaa siihen lisäksi. Sitä paitsi viikkolipulla pääsimme matkan lopuksi raitiovaunulla kätevästi Edinburghin lentoasemalle. Rideacardin voi ostaa jo lentoasemalta, tai Travelshopeista.

Matkailen fiilispohjalta, joten suuria suunnitelmia ei Edinburghiin ollut. Emme nähneet Edinburghin linnaa sisältä, emme pyörineet turistien suosimilla ostoskaduilla. Hengasimme pitkin poikin. Lähinnä tietysti niissä charity shopeissa, muuten en olisi saanut levykiintiötäni täyteen.

Yhtenä päivänä menimme ystävämme suosituksesta kasvitieteelliseen puutarhaan syömään eväitä. Kannatti. Sää suosi ja paikka oli ihastuttava.

Muutaman kerran matkasimme mäkeä alas Leithiin. Entinen työläiskaupunginosa oli sharmantti itsensä. Pubeista löytyi heti juttuseuraa, olkoonkin ettei jutuista mitään selvää saanut.

Kolmantena päivän iski laiskuus, ja päätimme oikaista Ylämaiden suhteen. Ostimme valmiin matkan, joka maksoi kahdelta hengeltä 90 puntaa. Istuimme pikkubussissa kellon ympäri ja näimme Loch Nessin ja järisyttävän määrän kaunista luontoa. Täytyy todeta, että kun metsiä ei ole, näköalat ovat paremmat.

Erityisesti Glen Coen alue oli hieno, kuva on tässä blogin alussa. Ei ihme, että seutu on ikuistettu moniin elokuviin.

Turisteille järjestetty bussireissu oli meidän kokemuksemme mukaan ihan hintansa väärti. Loch Nessillä piti pulittaa vielä erikseen laiva-ajelusta, mutta ympäröivä luonto antoi syyn maksaa ylimääräisetkin punnat.

Viimeisenä päivänä kipusimme Edinburghin yläpuolelle Arthur’s Seatin huipulle. Mäen päälle kipusi vuoren jyrkkää etuseinämää vajaassa tunnissa. Alaspäin tajusimme tulla loivaa pohjoisrinnettä pitkin. Seuraavana päivänä kävely tuntui jaloissa.

Olin epäillyt Skotlantia. Puoliso sitä vastoin oli horissut, jep, horissut, varmaan 20 vuotta siitä, miten hän haluaa kävellä nummella tuulen puhaltaessa hiuksiin. Nyt haave melkein toteutui.

Mutta siinä samalla muuttui myös minun mieleni. Skotlanti oli mahtava matkakohde. Matkustan sinne mielelläni uudelleen.

Musiikki Vapaa-aika

Lomakilot

13.7.2017

Vaaka sen todistaa, 6,4 kiloa.

Palasin kesälomamatkalta Iso-Britanniasta. Takaisin tullessani minulle oli tarttunut mukaan kiloja. Tarkkaan sanottuna 6,4 kiloa. Se on aika paljon.

Sen verran ostin tältä matkalta cd-levyjä.

Koska puoliso halusi koluta brittiläisiä Charity shoppeja, etumme kohtasivat. Hän kolusi vaaterekkejä ja tilpehööriä, minä levyjä. Nythän on ostajan markkinat, cd-levyt ovat halpoja.


Levyjenkeräily on harrastukseni. Tiedän ettei se ole kovin järkevä harrastus, mutta mikä sitten on?

Kun olen ostanut levyn, olen tehnyt valinnan. Se on nyt osa minun musiikkimakuani. Kun levyt ovat hyllyssä, voi seikkailla hyllyjen luona ja tehdä löytöjä: ”Tämäkin! Pikainen aikamatka yhteen elämänvaiheeseen.”

Olen suoratoistopalveluihin melko tyytymätön. Ensinnäkään en löydä niistä haluamaani, sillä en muista mitä haluan. Toisekseen niiden musiikkivalikoima on musiikkimakuni kannalta epätäydellinen.

Löytyykö esimerkiksi Spotifystä Janet Jacksonin Control Remixes -levy? Löytyykö Baccaraa enemmän kuin Yes Sir I Can Boogie? Onko Radioheadin TKOL RMX -levy siellä kokonaisuudessaan? Entä Queenin Radio Ga Ga:n pitkä versio? Entäpä Cocteau Twinsin ep:t?

Kyllä, tiedän että musiikkimakuni on erikoinen, käytän siitä mielelläni ilmaisua eklektinen. Sehän tarkoittaisi, että tässä taustalla olisi jotain suurempaa ajatusta. Ei ole.


Totta kai suoratoistopalveluissa on myös paljon musiikkia, josta vain haaveilen. Aina tulee täydellisempiä versioita, aina lisätään joku ylimääräinen kappale. Mutta keräilyn idea on jotain muuta.

Keräilyssä myös etsiminen tuottaa mielihyvää. Keräilyssä nähdään vaivaa. Se vaivannäkö palkitsee. Nyt ilahduin erityisesti esimerkiksi löytäessäni Vanilla Icen To The Extreme -levyn. Olen jo pitkän toivonut törmääväni siihen. Sen toki voisi ostaa netistä alle eurolla, mutta sen löytäminen ilahdutti.

Samoin ilahdutti Thompson Twinsin Quick Step & Side Kick -levyn kahdenlevyn painos. Käyttämättömästä Public Enemyn Takes a Nation of Millions -tuplasta maksoin 5 puntaa.

Toisaalta, kaikkeen keräilyyn liittyy pelko täydellisestä kokoelmasta. Täydellinen kokoelma on epäkiinnostava. Se on valmis.


No, harrastuksella ei ole hintaa. Siihen käytetään se määrä rahaa, mikä on mahdollista käyttää. Siihen käytetään sen verran aikaa, kuin on mahdollista käyttää.

Minua musiikki ilahduttaa aina. Esimerkiksi kun kuulen Baccaran Darling-kappaleen uskomattoman juustoiset jousijuoksutukset. Kun sen kuulee aamulla, päivästä ei voi tulla huono. Tässä bonusversiona on mukana myös kuva. Nautinnollista heinäkuuta!

Vapaa-aika

Huono vitsi

7.7.2017

”Ei naurata”, ystäväni toteaa hieman kuivakkaasti. Hän vaikuttaa jopa hieman surulliselta.

Olen lomalla, ja sen kunniaksi matkustanut Iso-Britanniaan tapaamaan ystäviäni. Ystäviä 22 vuoden takaa.

Olen myös supervitsikkäästi kutsunut matkaani Brexit-matkaksi. Vitsini ei naurata. Kaikki ystäväni ovat äänestäneet EU:ssa pysymisen puolesta.

Ystäväni ovat perheellisiä, keski-ikäisiä, tavallisia brittejä. He tekevät töitä ja elävät tavallista arkea. Muutama heistä elää parisuhteessa ei-britin eurooppalaisen kanssa. Lomillaan he matkustavat mielellään Manner-Eurooppaan.

Nyt heitä kaikkia hirvittää. Pitääkö perheen muuttaa Irlantiin, Ruotsiin, Saksaan? Miten koko Britannian käy? Heistä tuntuu, että heidän yhteiskuntaansa on sulkemassa itsensä muun maailman ulkopuolelle. He ovat jäämässä eristyksiin.

Samalla he ihmettelevät vanhempiaan, jotka äänestivät Brexitin puolesta. Niin tekivät erään ystäväni vanhemmat, vaikka heidän toinen tyttärensä elää Saksassa.

Kävikö tässä niin, että moni vanhempi britti haluaa edelleen pestä kätensä vuoronperään kylmän ja kuuman veden alla? Oliko se uhattuna?

Minä puolestani olen koko ajan ajatellut Brexitiä omasta suunnastani. Miten hankalaa Iso-Britanniaan matkustamisesta tulee.
Olen ollut yksisilmäinen ja itsekäs.

Nämä britit valitsivat luontevan kansainvälistymisen jo reilu 20 vuotta sitten, kun he päättivät puhua hieman hitaammin, vähän selkeämmin ja jättää käyttämättä slangi-ilmauksia, jotta heidän uusi suomalainen tuttavansa ymmärtäisi heitä.

He tekevät niin edelleen. He haluavat mahdollistaa kommunikaation ihmisten välillä. Sillä sitähän kieli on – kommunikaation väline. Sillä voi jakaa ajatuksia ja mielipiteitä, vaikka kieltä ei puhuisi täydellisesti.

Niin nämä brittiystäväni kaikki tekevät. He kaikki kuuntelevat hidasta solkotustani ja väärin taivutettua sanojani. Yrittävät ymmärtää. Jakavat ajatuksiaan normaalia hitaammin.

Olen toivottanut heidät kaikki Suomeen lomailemaan, uudestaan. He kaikki ovat jo Suomessa käyneet. Uskon heidän tulevan uudelleen, vaikka Iso-Britannia jättää hyvästit Euroopan Unionille.

Minä lopetin vinoiluni.

PS. Lomailusäät Britteinsaarilla ovat kuin oppikirjasta. Vettä ripottelee päivittäin, aurinko pilkistää silloin tällöin ja sää muuttuu jatkuvasti. Optimistiset asuvalintani menivät pahasti vikaan. Olisi pitänyt uskoa puolisoa ja pakata lämpimästi mukaan. Pitäisiköhän sitä opetella kuuntelemaan järkipuhetta? Nyt mukana on useammat shortsit, lyhythihaisia paitoja ja kahdet varvastossut.