Yhteishyvä
Kategoria

Ruoka

Ruoka

Kasvissyöjän grillihelle?

27.7.2017

Kesäsää on ollut mikä on, mutta onneksi se ei estä nauttimasta pikku jutuista.

Kun sekasyöjät alkavat viritellä grilliä kuumaksi, jotkut kasvissyöjät tuntevat ikävän vihlaisun. Silloin minä kuumennan muurinpohjapannun.

Muurinpohjapannu ei tietenkään ole grilli, mutta kyllä sillä kesän fiiliksen saa. Kasvissyöjänä vedän mutkat suoriksi.

Okonomiyaki on japanilainen kaalista paistettu lettu. Nyt kesäkaali on halpaa ja hyvää. Siitä on helppo valmistaa erinomainen ruoka.

Minun okonomiyakiani ei japanilainen varmaan okonomiyakiksi tunnistaisi. Toisaalta italialaisilla ja pizzoilla on sama kohtalo – ei niistä pizzoista aina Italiaa löydä. Alkuperäinen on alkuperäinen, mutta versio voi olla jotain muuta.

Paistan kaalista letun ja levittelen sen pinnalle erilaisia kastikkeita ja muita härpäkkeitä.

Pizzan tapaan myös okonomiyakin päälle voi lisätä lähes mitä tahansa. Tsatsiki tai hummus lisäävät ruokaisuutta. Sekasyöjä voi lisätä savustettua kalaa tai rapeaksi paistettua pekonia. Eikä mikään estä syömästä grillattua lihaa tai makkaraa samaan aikaan.

Kuuden okonomiyaki-päivän jälkeen isäni kysyi ilman ironian häivää: ”Kuinka kauan näitä täytyisi syödä, ennen kuin tulisi mitta täyteen?”

Okonomiyaki
4–6 hengelle

1 kesäkaali
3–4 porkkanaa
1 pieni purjo tai muutama kesäsipuli varsineen
1 chili (tai sitten ei)

4 luomukananmunaa
4 dl vettä
4 dl vehnäjauhoja

Lisäksi:
soijakastiketta
Sriracha-kastiketta
worcesterkastiketta
majoneesia

1. Suikaloi kaali.
2. Kuori ja raasta porkkanat.
3. Halkaise ja pese purjo. Suikaloi se.
4. Hienonna chili.
5. Paista kasvikset pehmeiksi muurinpohjapanulla.
6. Sekoita munat, vesi ja jauhot taikinaksi.
7. Kuumenna puolet kasviksista pannulla.
8. Kaada kasvisten päälle puolet taikinasta. Sekoita vähän, että taikinaa menee myös kasvisten alle.
9. Paista okonomiyakit kypsiksi molemmilta puolilta. Varo, ettei pannu ole liian kuuma.

PS. Kesäkaali sopii myös grillattavaksi. Leikkaa kaali muutamaksi lohkoksi. Ripottele lohkoille vähän öljyä ja grillaa hetki. Mausta suolalla ja chilillä. Superhelppoa.

Koti Ruoka Vapaa-aika

Paino on voimaa, ylipaino ylivoimaa

11.5.2016

Olen vuosien aikana kerännyt kiloja. Itselleni.
Tai olenko niitä nyt niin kerännyt? Niitä on kertynyt.
Myös tietoisesti. Huomaanhan minä, kun farkut alkavat olla tiukat. Jokainen vaatekappaleeni on ainakin XL. Monet XXL, ja silti ne saattavat kirrata.

IMG_0936

Koska olen vähän opiskellut ravitsemusta, ymmärrän miksi kiloja on tullut. Minä saan liikaa energiaa.
En erityisemmin syö makeisia, en rasvaista ruokaa. Annoskokoni vaan on liian suuri. Minä syön enemmän kuin mitä minä kulutan.
Energiaa voisi kuluttaa liikkumalla, mutta aika lailla omiin annoskokoihini saisi liikkua.

Joogan pitäisi opettaa minua hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Olen paksu.

Tämän massan keräämiseen on käytetty aikaa, vaivaa ja rahaa. Pitkiä yhteisiä iltoja ystävien kanssa ruoan ja juoman parissa. 
Ei mahasta eikä massasta pääse eroon nopeasti. Se vaatisi aikaa ja vaivaa. Pitkiä iltoja.

Minä voisin siis olla onnellisesti paksu, mutta ihan niin yksinkertaista se ei ole.

Nykyään keho ei kuitenkaan ole pelkästään keho. Keho kertoo, millainen ihminen olen. Olenko hillitty ja kontrollissa oleva? Vai olenko mielihyvään taipuva, heikkotahtoinen? Vievätkö impulssit minua mennessään?

Minua vievät. En ole kohtuullinen. En ole kontrollissa.

IMG_0940

6.5. vietettiin kansainvälistä Älä laihduta -päivää.
Päivän viesti tiivistettiin muutamaan teesiin, joista tässä esimerkkejä:

  • Jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on.
  • Ei ole olemassa yhtä oikeaa kehon muotoa ylitse muiden.
  • Ihminen voi elää terveellisesti ja olla terve koosta riippumatta.
  • Laihduttamisen ei pitäisi olla ensisijainen tavoite, vaan tavoitteena pitäisi olla kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Minäkin olen ajatellut asiaa näin. Millaista elämää voin elää tässä kehossa? Mitä tämä keho mahdollistaa, millaisia rajoitteita se asettaa?

Toistaiseksi kehoni on hoidellut hommansa oikein mallikkaasti. Keväällä kävin ystävien kanssa kokeilemassa tankotanssia, siellä kroppa ei toiminut. 
Mutta muuten kaikki on ollut tosi jees.
Joogassa on välillä vähän tuskaista. Mutta kun sitkeästi olen jatkanut, olen huomannut jooga-asanoiden taipuvan koko ajan vähän helpommin.

Eikö se riitä? Että on ihan hyvä olla.

IMG_0937

Jooga ei ole laihduttanut minua. Jooga ei ole myöskään (vielä) opettanut minua täydellisesti hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen. Jooga on tehnyt paksusta notkean. Tässä on 100 kiloa suhteellisen taipuisaa (ja hyvin riippunutta) lihaa.

Ja koska arvostan enemmän sohvaa ja iltoja ystävien seurassa, kuin punttisalia ja pieniä annoksia, tulen tällaisena paksuna myös pysymään.

Mutta joogassa minun on käytävä säännöllisesti. Muuten saattaa käydä niin, etten enää ole tyytyväinen kehoni toimintaan. Sitten joudun joko muuttamaan asennettani. Tai käyttäytymistäni.

Koti Ruoka

Taitolajina resepti

11.4.2016

Joku ehkä ajattelee, että reseptin kirjoittaminen ei kummoinen homma ole. Senkun lisää raaka-aineita järjestyksessä.
Hyvän reseptin kirjoittaminen ei kuitenkaan ole helppoa.

Työskentelin monta vuotta ruokatoimittajana Huomenta Suomessa ja Kotivinkki-lehdessä. Työhöni kuului silloin reseptien suunnittelu ja kirjoittaminen.

Kotiin tarkoitetun reseptin pitää olla helppolukuinen ja jouhevasti etenevä. Ruoan pitää onnistua sillä varmasti. Maun pitää tietysti olla kohdallaan.
Mutta hyvässä reseptissä huomioidaan myös kaupassa myytävien pakkausten koot. Siinä kotiin tarkoitettu resepti eroaa ravintolan reseptistä. Hyvässä kotikäyttöön tarkoitetussa reseptissä ei käytetä puolikasta avokadoa tai kananmunasta vain valkuaista.

Hyvässä reseptissä tarvittavat ainesosat on käyttöjärjestyksessä. Resepti kertoo kohta kohdalta, mitä aineksille pitää tehdä. Reseptin puolivälissä ei ilmene, että osa valmisteluista olisi pitänyt tehdä jo edellisenä päivänä. Kesken reseptin ei myöskään ilmesty uusia yllättäviä aineita.

Näin homma etenee teoriassa, sillä reseptin kirjoittaminen ei olekaan kuin polkupyörällä ajo. Ilman harjoittelua taito unohtuu. Tai ainakin minulle näyttää käyvän niin.
Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen reseptin kirjoittaminen ei ole helppoa. Muistan taas miksi hyviä reseptejä kirjoittavia ihmisiä kannattaa kunnioittaa.

Haluaisin kuitenkin ylläpitää tätä taitoa, joten ajattelin kirjoittaa reseptin. Päätin tehdä ison vuoallisen tiellaa.

IMG_0895

Tiella on perinteinen ruoka Apuliasta, Etelä-Italiasta. Alkuperäisessä reseptissä on simpukoita, minä jätän ne tässä kasvisversiossa pois.
Tämä resepti on kyllä muutenkin aika rennolla kädellä muokattu versio. Italiassa asuva tätini, jolta olen oppinut reseptin, saattaa saada pieniä sydämentykytyksiä. Italialaisessa keittiössä reseptejä ei ole tapana muokata. Eri asia tietenkin on se, että jokaisella kokilla on oma reseptinsä.
(Ja ihana Petra-tätini, eikö olekin hienoa että kaikki antamasi reseptivinkit päätyvät kunnolla käyttöön?)

Tiellaa kannattaa tehdä kerralla iso annos,  ruoan maku ainoastaan paranee kun sen lämmittää. Siksi resepti on reilun kokoinen.

TIELLA kasviksista
noin 10 hengelle

Tomaattikastike:
6 sipulia
6 valkosipulinkynttä
2 rkl neitsytoliiviöljyä
2 prk (800 g) tomaattimurskaa
noin 400 g tomaattisosetta
1 chili
1 rkl sokeria
suolaa ja rouhittua mustapippuria

Lisäksi:
5-6 napakkaa kesäkurpitsaa
2 pientä munakoisoa
1 kg kiinteämaltoisia perunoita (vihreä pussi)
4 dl puuroriisiä
1/2 dl neitsytoliiviöljyä

1. Kuori ja paloittele sipulit ja valkosipuli.
2. Ruskista sipulit kevyesti oliiviöljyssä kasarissa.
3. Lisää tomaattimurska ja -tomaattisose.
4. Mausta kastike chilillä, suolalla, sokerilla ja mustapippurilla.
5. Keitä kastiketta miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia.
6. Viipaloi kesäkurpitsat ja munakoiso. Monitoimikone nopeuttaa viipalointia.
7. Kuori ja viipaloi perunat.
8. Soseuta kastike sauvasekoittimella. Varo, ettei kuuma kastike roisku.
9. Levitä syvän uunivuoan pohjalle tilkka oliiviöljyä ja osa riisistä. Voit myös tehdä tiellan suureen teräskattilaan.
10. Kokoa tiella eri ainesoista kerroksittain niin, että päällimmäiseksi kerrokseksi jää kesäkurpitsaviipaleita. Pirskottele oliiviöljyä pinnalle.
11. Paista tiellaa uunin keskitasolla 200 asteessa noin 60 minuuttia.
12. Anna tiellan tekeytyä hetki ennen sen nauttimista.

Tiellan päälle voi paistamisen loppuvaiheessa lisätä juustoa, mutta aitoitalialainen ei simpukkaversioon lisäisi juustoa missään tapauksessa. Sitä paitsi ilman juustoa tämä kasvisversio maistuu myös vegaaneille.

Syksyllä paistetut tatit sopisivat ruokaan hienosti. Muina vuodenaikoina puolitetut ja napakoiksi paistetut herkkusienet olisivat hyvä lisä.

Huh. Selvisin. Tämä muuten on malliesimerkki liian pitkästä reseptistä. Tekovaihekohtia pitäisi olla alle 10 kpl, tai muuten resepti helposti koetaan liian mutkikkaaksi. Minä vaan nyt päätin olla todella yksityiskohtainen.

Ja lopputulos, se on pienen väkertämisen arvoinen.

IMG_0896

Koti Ruoka Vapaa-aika

Ruokaa vai ravitsemusta?

16.3.2016

Inhoan ruoalla venkoilua.
Ruokaa pitää syödä, jotta pysyy hengissä. Yleensä kannattaa syödä hyvää ruokaa, sillä se lisää hyvää oloa.

Ravitsemuksellinen osaamiseni ei ole kotitalousopettajan koulutuksesta tai ruokatoimittajamenneisyydestä huolimatta kovin kummoinen. Uskon virallisiin ravitsemussuosituksiin.

Ymmärrän toki, etteivät viralliset ravitsemussuositukset sovi kaikille. Tietenkään. Olemme erilaisia. Mutta usein olen huomaavani esimerkiksi terveysruokailijoiden taustalla ajatuksen, jossa syömisen kautta haetaan kontrollia omaan elämään.

Maailma on sekava paikka. Käsittelemme päivittäin järjettömän määrän erilaista tietoa. Siitä kaaoksesta pitäisi koota joku järkevä ymmärrys ympäröivästä maailmasta. Koska kokonaisuus on kaoottinen, on helpompi kontrolloida itseen liittyviä asioita – ruokaa ja omaa kehoa. Kuten tässä taannoin totesin ystäväni facebookseinällä: ”Mitä sen on niin väliä, etten ymmärrä mikä on Syyrian tilanne, tiedän mitä syön ja näytän hyvältä.” Hyvin menee.
Netti tarjoaa kaikille samanmielistä seuraa hakeville mahdollisuuden mielipiteiden vaihtamiseen. Omat kokemukset saavat vertaistukea. Toki tarjolla olisi myös oikeaa tutkimustietoa.

Minä olen yksinkertaisempi. Vedellään tässä nyt vähän mutkia suoriksi.

Mielestäni (aikuisen) ihmisen pitää syödä monipuolisesti, ja huolehtia samalla siitä ettei paino nouse.

Paino nousee, jos ihminen saa liikaa energiaa. Käytännössä usein siksi, että ihminen syö liikaa. Rasvassa on paljon energiaa, siksi rasvaa ei tarvitse syödä kovin paljon. Alkoholissa on paljon energiaa, siksi alkoholia pitää käyttää kohtuullisesti.

Monipuolinen syöminen tarkoitaa mielestäni sitä, että syö kaikenlaista. Kohtuudella. Kasviksia voi syödä paljon. Uskon värioppiajatukseen, jonka mukaan  joka päivä syödään useampia erivärisiä kasviksia.

Täsmäravitsemukseen en usko. Lähtökohtaisesti me ihmiset emme kovin kummallisia asioita tarvitse syödäksemme. Emme tarvitse superfoodia.
Meidän ei tarvitse saada joka päivä mustikoita, tummaa suklaata, pähkinöitä tai ruisleipää, vaikka ne hyvää ruokaa ovatkin. Emme varmasti tarvitse goji-marjoja, chia-siemeniä tai maca-juurta. Meidän ei missään tapauksessa tarvitse saada päivittäin teelusikallista siitepölyä.
Jokainen voi tietysti syödä mitä haluaa, mutta turha siitä on liikaa huolehtia. Ainut erityistä huomiota vaativa asia on riittävä D-vitamiinin saanti. Vegaanien pitää lisäksi muistaa B12-vitamiini.

Iloluontoisena bonuksena on se, että tämän päivän ravitsemuksessa lipsumisen voi korjata huomenna.

Sitten on vielä ruoan maku ja ulkonäkö. Mielestäni kannattaa syödä hyvänmakuista ja -näköistä ruokaa. Ruoasta voi saada paljon mielihyvää. Aterian jakaminen toisten ihmisten kanssa tekee meille kaikille hyvää. Yksin syömistä kannattaa mahdollisuuksien mukaan yrittää välttää.

Tässä oikeastaan olivat ruokaan liittyvät teesini. Vaan kuinka ne toteutuvat käytännössä?

IMG_0852

Olen jo tämän bloginkin esittelyssä kertonut olevani kasvissyöjänä. Näppärä lukija varmasti huomaa, että kasvissyönti on ruoalla venkoilua. Totta.
Minulle kasvissyönti on jonkin sortin eettinen valinta. En halua syödä tehotuotettua lihaa. Siksi metsästäminen on mielestäni suhteellisen ok. Jokaisen lihansyöjän on ymmärrettävä ja hyväksyttävä ajatus siitä, että lihan syöminen tarkoittaa aina eläimen tappamista. Se kuoleminen täytyy hyväksyä osaksi syömistä. Liha ei kasva muovipakkauksessa.
Jos minulle tarjotaan lihaa, syön sen.

No entäpä sitten se kohtuus? No vähän on lipsunut. Okei, aika paljon on lipsunut.

Ylipainoa on. Ja on myös niin, ettei ylipaino poistu kasvisruoalla. Energiaa tulee selvästi ihan tarpeeksi. Minun on pienennettävä annoskokojani. Mutta olen vähän hillitön tyyppi, joten tämä vaatii minulta paljon työtä. Nähtäväksi jää.

Tosin se ylipaino on varmasti tullut hyvästä ruoasta. Hyvästä juomasta. Hyvästä seurasta.
Olen panostanut ylipainooni aikaa, vaivaa ja rahaa. Pitkiä, hyväntuulisia iltoja fantastisessa seurassa. Kannattaako niistä luopua?

IMG_0856

Koti Ruoka

Jääkaappi kertoo totuuden

3.12.2015

Jääkaappini kertoo missä mennään.

Vuosi sitten vieraalla paikkakunnalla opiskellessani päätin muuttaa opiskelijasoluun. Kun olin 20 vuotta jakanut jääkaapin puolisoni ja sittemmin myös lastemme kanssa, oli mielenkiintoista katsoa kolmen yksin asuvan miehen yhteistä jääkaappia. Tältä se näytti.

10942751_10153069480890320_8293645872246314660_n
Hauskuutin ystäviäni Facebookissa arvuuttelemalla, mikä hylly mahtaa olla aikuisopiskelijan hylly.
Oikea vastaus on tietysti se, jossa opiskelijalla on a) varaa ostaa olutta ja b) jättää se myös juomatta, koska arki-iltana ei tehnyt mieli.

Kotona jääkaapin sisältö on erilainen. Nappaan muutaman kuvan.

IMG_0484
Kaaokselta näyttää. Kaikkea on – liikaakin.
Toki on myös nälkäisiä perheenjäseniä, mutta silti.

IMG_0485

Kuvista jäivät puuttumaan vihanneslokeron perunat, porkkanat ja kaali. Kaalia meillä on aina. Turvallisuuden tunteeni järkkyy, jos jääkaapissa ei ole kaalia. Kutsumme valkokaalia kotoisasti perusturvallisuuskaaliksi. Lisäksi vihanneslokerossa oli kurkku, sillä pidän kylmästä kurkusta, sitruunoita ja ainakin kaksi kiloa kesäkurpitsaa. Niistä pitääkin tehdä ruokaa huomenna – pizzaa? Pizzan päällä kesäkurpitsa kelpaa kaikille.

On tuossa jääkaapissa monta elintarviketta, joita meillä syödään lähes päivittäin.

Jotain turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia on aina sellainen kilon pönttö. Poikani skeittauskaverit ovat kysyneet häneltä paljonko meillä syödään jogurttia, kun hänen eväänsä on aina pakattu tyhjään jogurttipurkkiin.
”Paljon”, vastaan minä. ”Todella paljon.”

Pidän kastikkeista, mutta en erityisesti pidä niiden tekemisestä. Jogurtti ajaa saman asian. Se sopii erinomaisesti erilaisten pohjoisafrikkalaisten ja Lähi-idän alueen ruokien kanssa. Samoin intialaisen ruoan kylkeen. Lisäksi siitä saa tehtyä tsatsikia helposti.

Tarkkaavainen lukija huomaa, että myös opiskelijakämppäni hyllyllä oli iso purkki jogurttia. Toinen suosikkini on näköjään X-tra raejuusto. Sitäkin on kummassakin jääkaapissa.
Nyt jääkaapissa näyttäisi olevan myös muodikasta Srirachaa. Soijakastike on loppusuoralla, täytyykin ostaa uusi litran pullo.

Perheellisenä luulen koko ajan, että meillä asuu joukkueen verran nuoria miehiä. Ei asu.

Totta on, että kun lapset ja heidän seurustelukumppaninsa syövät meillä, ruokaa menee melkoinen satsi. Mutta ongelma ei missään tapauksessa ole ruokittavat suut, vaan megalomaaninen tapani kokata. Herkullinen pinaattilasagne ei maistu enää kenellekään, kun sitä syödään kolmatta päivää. Meillä pakastin ei ole vastaus ongelmaan, mutta siitä kirjoitan joku toinen päivä.

Todettakoon nyt kuitenkin myös se, että meillä menee ruokaa biojätteeseen hyvin vähän. Kotitalousopettajan koulutuksen saaneena suhtaudun pakkausmerkintöihin joustavasti. Hölmö en ole, mutta haju- ja makuaisti kertovat lähes aina onko ruoka vielä syötävää. Melkein aina on.

Odotan silti kauhulla, kun tyttäreni muuttaa pian omaan kotiinsa. Kuka kokkaukseni syö? Mitä jääkaappi silloin kertoo?