Yhteishyvä
Vapaa-aika

Jooga olikin kilpailu

30.3.2017

Siinä se on. SILTA!
Reilu 100 kiloa, 48 vuotta.

Ylipainoinen, keski-ikäinen mies on oppinut tempun. Aikaa meni aika tarkkaan viisi vuotta.

Ei tuo kaunis silta ole. Mutta yhtä kaikki, se on silta. Tytär otti kuvan, minulla on todiste.

Se on todiste myös itselleni. Tuossa asennonssa en nimittäin hahmota omaa kehoani. Joka kohta kehossa tärisee, eikä hengitys kulje.

Nyt kuitenkin on voittajaolo.

Näin sen ei pitänyt olla joogassa.

Minun piti vain hengitellä ja tyhjentää pääni kaikista ajatuksista.

Salakavalasti sinne kuitenkin on piirtynyt ajatuksia, joissa on päämäärä.

Olen jo kevään mittaan monta kertaa seissyt päälläni, mutta sen olen periaatteessa osannut ala-asteikäisestä alkaen. Siltaa en ole osannut koskaan aiemmin.

Edelleen silta hirvittää. Painon siirtäminen ylösalaisin käsille ja jaloille, selän taivuttaminen. No, koko hoito. Pelottavaa. Varmasti alushousuissa on ollut jännämerkki monta kertaa.

Pointti on kuitenkin se, että olen uskaltanut, olen tehnyt ja olen oppinut.

Siitä se voittajaolo.

Vaikka en mielestäni ole kilpailuhenkinen, ymmärrän nyt vähän paremmin sinua keski-ikäinen maratoonari. Ehkä tunnet jotain samantyylistä kuin minä nyt. Jonkinlainen tavoite on saavutettu. Olet voittanut itsesi?

Minä olin ajatellut, ettei voittaminen kiinnosta minua. Toisaalta voitonhalustani on myös toisenlaista näyttöä.

Emme puolison kanssa voi pelata korttia kaksin, kun meistä kumpikin haluaa voittaa ja häviäjä alkaa murjottaa. Näin oli jo 25 vuotta sitten. Mikään ei ole muuttunut näiden vuosien aikana.

Meidän on helpompi pelata kahta pasianssia vierekkäin. Silloin meillä on yhteinen vihollinen – sattuma.

Aiheeseen liittyvät