Yhteishyvä
Ruoka Vapaa-aika

Jouluperinteet paketissa

21.12.2017

”Onpa hieno ryijy!”

Ystäväni katsoo olohuoneemme seinällä riippuvaa ryijyä.

Minä vastaan repliikillä, jota en ollut ajatellut koskaan sanovani: ”Se on meidän jouluryijymme.”

Jouluryijy! Mikä helvetti on jouluryijy?

Se on tekstiilityö, joka roikkuu olohuoneemme seinällä marraskuun lopusta tammikuun alkuun. Sitten se rullataan odottamaan seuraavaa joulua.

Joulun perusideahan on kaiken säilyttäminen ennallaan. Kaipaan, ja aika moni muukin, jouluuni perinteitä. Sitä että jouluna asiat tapahtuvat selkeällä, ennustettavalla kaavalla vuodesta toiseen.
Jouluryijy on sellainen.

Jouluperinteiden ei tarvitse olla mitään ihmeellisiä. Missään tapauksessa niiden ei tarvitse olla hankalia.

Kun muutaman jutun tekee vuosi toisensa perään joka joulu samalla tavalla, tekeminen on muuttunut perinteeksi. Helppoa.

Jouluun ei kuitenkaan kannata hankkia perinnettä, joita ei sinne halua. Siksi huonot ja toimimattomat perinteet voi poistaa.

Pitää tehdä valintoja.

Joulun viettäminen mökillä ei tänä vuonna onnistunut. Se vähän harmittaa, sillä pidän siitä. Mökillä ei ole aikatauluja. Siellä on pimeää. Asiat täytyy pitää yksinkertaisina.

No, asiat voi pitää yksinkertaisina myös kotona. Kuusi on hankittu, koska sellainen pitää minun joulussani olla. Kuusi on pieni, ja toivon sen säilyvän hengissä kevääseen asti.

Ruoka hoidetaan nyyttärimeiningillä, hyvin yksinkertaisesti. Tai no, äitini hoitaa ruokajutut. Eikä hän hoida niitä yhtään yksinkertaisesti, vaan luvassa on kattaus kaikkia mahdollisia jouluherkkuja. Minä teen puuron joulurauhaa ennen, tortut joulurauhaksi, illaksi punajuurisalaattia ja täytekakun. Tässä kohtaa voi jo hymyillä, sillä täytekakku ja yksinkertainen eivät kuulu samaan lauseeseen.

Olen myös vaihtanut kivet saunan kiukaaseen. Juu, mopo keulii.

Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon. Sehän on opettajan motto.

Toisaalta, yksi asia on hoidettu yksinkertaisesti.

Vanhoilla päivillään vaarini alkoi yksinkertaistaa ruokavalioaan. Hän totesi, ettei juuri mikään maistunut miltään. Selvää on, ettei ilman makuaistia ole maittinkiakaan.

Mutta muutama ruokalaji säilyi hänen suosikkeinaan – joululaatikot!

Ehkä hän ei niitäkään oikein maistanut, mutta joululaatikot edustivat hänelle jotain sellaista selkeää makua, että sen saattoi muistaa, vaikka ei enää maistanutkaan. Vaari söi pakastettuja joululaatikoita jonnekin loppukevääseen asti.

Minä puolestani olen siirtynyt ikään, jossa alan ymmärtää hänen makumieltymystään. Joulun makumuistojen ykkösijalla ovat peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikko. Järjestys muuttuu hitaassa tahdissa. Peruna on taas ohittamassa lantun.

Lisäksi olen sitä mieltä, että joululaatikot kannattaa ostaa valmiina kaupasta. Valmislaatikossa on kaikki kohdallaan – maku, koostumus, helppous ja hinta. Bravo!

Hyvää joulua!

PS. Yhden sortin perinne taitaa olla myös näiden joulublogien kirjoittaminen. Viimevuotinen on aika lailla samanlainen. Mutta nyt on se Aino Venna.

Aiheeseen liittyvät