Yhteishyvä
Työ

Karvaa, nahkaa ja verta

2.2.2017

Tämä ei ole blogikirjoitus metsästykseen liittyen, vaikka otsikosta sellaisen kuvan voi saada.

Aiheena on vittu. Sillä minä alan olla, vittu, korviani myöten täynnä vittua.

Ajattelin, että alakouluun siirtyessäni kielenkäyttö siistiytyisi. Niin ei käynyt.
Tuo sukupuolielimeen viittaava sana rytmittää alakoululaistenkin puhetta.

En usko, että lasten vanhemmat ovat asiaa ihan tajunneet. Enkä nyt puhu oman luokkani oppilaista. Kun välitunnilla kuulee oppilaiden keskustelua, alkaa opettajalla korvat punehtua.

Toisaalta, meiltä aikuisiltahan se puhe tarttuu. Miten me puhumme, niin myös lapset puhuvat.

Työpaikallani olen täysin kyllästynyt kiroiluun. Oppilaiden kanssa yritän keskustella, miten he mummon läsnä olessa puhuvat. Onko silloin kirosanat käytössä? Eivät ole, ei.
Kiroiluun voi siis vaikuttaa. Ihminen pystyy tekemään eron, koska kiroilee, koska ei kiroile.

Kolmasluokkalaisen opetussuunnitelmaan ei vielä ihmisen biologia kuuluu. Mutta kun päivittäin saan kuulla vittua, päätin edetä asiassa rauhallisen pedagogisesti.

Minä kolmasluokkalaiselta kysymään, että tietääkö hän, mistä hän puhuu. Tiesi kuulemma.

Pyysin tarkennusta.

Kolmasluokalainen sitten kertoi minulle: ”Karvaa, nahkaa ja verta.”
Asia selvä.
Paitsi, ettei se ole ollenkaan selvä.

Ajattelin selittää asian. Seksuaalikasvattajakokemuksellani ajattelen lähtökohtaisesti niin, ettei ihmisen kehossa ole mitään sellaista asiaa, josta ei voisi keskustella ja asiaa selventää.

Vanha seksuaalikasvatuksen mottokin kuuluu – parempi vuosi liian aikaisin, kuin päivä liian myöhään. Siinä samalla saa mahdollisuuden keskustella muutenkin murrosiästä ja siihen liityvistä asioista.

Esimerkiksi 5.- ja 6.-luokkalaisten kanssa on ihan paikallaan keskustella pesulla käymisestä. Lapsi ei välttämättä itse tajua, että hieneritys on muuttunut aikuisen hajuiseksi. Haju on helposti asia, josta toiset lapset alkavat kiusata.

Tyttöjen pitää saada tietoa kuukautisista, ennen kuin ne alkavat. Asiasta pitää keskustella ja asiaan voi varautua esimerkiksi niin, että koululaukussa on aina mukana pieni pussukka, jossa on puhtaat alushousut ja muutama side.

Lasten seksuaalioikeudet mielessäni päätin käydä keskustelun vittuun liittyen.

YleAreenassa on murrosiästä kertova napakka norjalainen ohjelma Murrosikä.

Sen yhden jakson aiheena on pimppi. Koska ohjelma on suunnattu lapsille ja nuorille, mielestäni sen voi heille näyttää.

Kolmasluokkalainen oli sitä mieltä, että hän jättää mieluummin vittu-sanan väliin puheessaan, kuin katsoo aiheeseen liittyen yhtään mitään.

Asia on tällä erää loppuun käsitelty.
Voi olla, että ensi viikolla olemme uudessa/uudelleen tilanteessa.

PS. Otin tähän tekstiin kuvitukseksi kuvia Euroopan suurimmasta tekokarvahatusta, jonka ostin Reisjärven torilta muutama vuosi sitten. Fantastinen hattu, mutta niin iso ja lämmin, että tämän talven leudot säät ovat pitäneet hatun hyllyllä.

Aiheeseen liittyvät

2 kommenttia

  • Vastaa Saara V 2.2.2017 klo 21:47

    Tässä oli karvan verran fiksumpi menetelmä kiroilusta vieroittamiseen. Hyvä Ari!

    • Vastaa Ari 8.2.2017 klo 20:26

      Noh, kun käyrä alkaa olla opettajallakin v-mallilla, on pakko ottaa käyttöön erilaisia menetelmiä. Niiden toimivuuden näyttää toteen ainoastaan aika. Jo viikon jälkeen voin todeta, ettei tämä ole pysyvä menetelmä.

    Jätä vastaus