Yhteishyvä
Musiikki Vapaa-aika

Keski-ikäistä intohimoa

19.5.2017

Hän hymyili, suikkasi suudelman kädelleen ja lennätti sen minulle. Minulle. Nappasin suukon ilmasta.

Sain suukon, sillä viime hetkellä ennen kosketusta nykäisin käteni pois. ”Jos pop-jumalattareni käsi onkin kylmännihkeä”, ajattelin.

Debbie Harry kumartui uudelleen yleisön puoleen ja jatkoi kättelemistä.

Tuosta hetkestä on lähes 30 vuotta. Vaalin sitä edelleen tähtihetkenäni, sillä tiedän erottuneeni joukosta. Milanossa ei vuonna 1989 irokeesi-hiuksia näkynyt.

Ikääntymisen huono puoli on, että monet asiat tuntuvat väljähtyneiltä. Mikään ei ole enää erityisen hienoa. Toisaalta mikään ei myöskään ole kovin kamalaa.
Ei ole mustavalkoista, on harmaan sävyjä. Kuten Ismo Alanko sen lauloi: Harmaa on hyvä väri.

Koska tilanne on tämä, keski-ikäisen täytyy hankkia elämään intohimoa.

Se voi olla mitä tahansa. Tärkeää on, että siihen voi suhtautua mustavalkoisesti. Olennaista on, että asiaan voi suhtautua intohimoisesti.

Ympärilläni näen, miten keski-ikäiset miehet juoksevat maratoneja, polkevat pyörää maastossa tai muuttuvat poliittisesti aktiivisiksi. Jotkut kalastavat tai metsästävät, joku hurahtaa moottoripyörään.

Minä olen hupsumpi. Olen lisännyt pop-innostustani.

En tietenkään ole yksin harrastukseni kanssa. Me keski-ikäiset miehet olemme levykauppojen suuri asiakasryhmä. Keskivartalotukevina nojaamme levykauppojen laareihin ja plaraamme nuoruuttamme levy kerrallaan.

Minulle puoliso vähän keljuilee, että kiinnostukseni nuoruuteni pop-idoleihin on koomista. Rahalla kun saa kaikenlaista: erikoispainoksia, deluxe-paketteja, vinyylejä ja nimikirjoituksia.

Myös poikani ivasi kerran, että tuliko erikoispainoksen mukana värityskirja. Itse asiassa David Bowien The Next Dayn mukana tuli tyhjä muistiinpanovihko.
Mutta poika ei vielä tajua, että hänestäkin tulee jossain välissä keski-ikäinen. Silloin se värityskirja voi olla hyvinkin tärkeä.

No, minä iloitsen Neneh Cherryn pienestä viestistä levyn kannessa.

Kim Wilden joululevystä piti ostaa toinenkin painos, jotta sain levyn nimikirjoituksella.

Alison Moyet’n nimmareita minulla on jo nippu. Onneksi. Uusi levy, Other, ilmestyy kesäkuussa. Olen jo ostanut liput Tukholman keikalle joulukuuksi. Luonnollisesti myös levy on tilauksessa nimmarin kanssa.

Maanantaina ilahduin erityisesti, sillä töistä tullessani eteisessä odotti pieni paketti. Siinä oli Blondien uusi levy, Pollinator, nimikirjoitusten kanssa. Nuoruuteni ihastus lähetti minulle viestin vuosikymmenten takaa.

Intohimoa! Keski-ikäisen miehen elämä on täynnä intohimoa.

PS. Joku näppärä ehkä huomaakin, etteivät blogin Pollinator-pääkuva ja lopussa oleva Pollinator-kuva ole samat. Jouduin tilaamaan Blondien levyn sekä erikoispainoksena että Australian painoksena, jotta sain nimmarit myös cd-kokoisina. Eikä siinä vielä kaikki. Tietenkään ei. Japanin painos on jo matkalla, sillä siinä on ylimääräisiä biisejä.

Aiheeseen liittyvät

Ei kommentteja

Jätä vastaus