Yhteishyvä
Musiikki Vapaa-aika

Lomakilot

13.7.2017

Vaaka sen todistaa, 6,4 kiloa.

Palasin kesälomamatkalta Iso-Britanniasta. Takaisin tullessani minulle oli tarttunut mukaan kiloja. Tarkkaan sanottuna 6,4 kiloa. Se on aika paljon.

Sen verran ostin tältä matkalta cd-levyjä.

Koska puoliso halusi koluta brittiläisiä Charity shoppeja, etumme kohtasivat. Hän kolusi vaaterekkejä ja tilpehööriä, minä levyjä. Nythän on ostajan markkinat, cd-levyt ovat halpoja.


Levyjenkeräily on harrastukseni. Tiedän ettei se ole kovin järkevä harrastus, mutta mikä sitten on?

Kun olen ostanut levyn, olen tehnyt valinnan. Se on nyt osa minun musiikkimakuani. Kun levyt ovat hyllyssä, voi seikkailla hyllyjen luona ja tehdä löytöjä: ”Tämäkin! Pikainen aikamatka yhteen elämänvaiheeseen.”

Olen suoratoistopalveluihin melko tyytymätön. Ensinnäkään en löydä niistä haluamaani, sillä en muista mitä haluan. Toisekseen niiden musiikkivalikoima on musiikkimakuni kannalta epätäydellinen.

Löytyykö esimerkiksi Spotifystä Janet Jacksonin Control Remixes -levy? Löytyykö Baccaraa enemmän kuin Yes Sir I Can Boogie? Onko Radioheadin TKOL RMX -levy siellä kokonaisuudessaan? Entä Queenin Radio Ga Ga:n pitkä versio? Entäpä Cocteau Twinsin ep:t?

Kyllä, tiedän että musiikkimakuni on erikoinen, käytän siitä mielelläni ilmaisua eklektinen. Sehän tarkoittaisi, että tässä taustalla olisi jotain suurempaa ajatusta. Ei ole.


Totta kai suoratoistopalveluissa on myös paljon musiikkia, josta vain haaveilen. Aina tulee täydellisempiä versioita, aina lisätään joku ylimääräinen kappale. Mutta keräilyn idea on jotain muuta.

Keräilyssä myös etsiminen tuottaa mielihyvää. Keräilyssä nähdään vaivaa. Se vaivannäkö palkitsee. Nyt ilahduin erityisesti esimerkiksi löytäessäni Vanilla Icen To The Extreme -levyn. Olen jo pitkän toivonut törmääväni siihen. Sen toki voisi ostaa netistä alle eurolla, mutta sen löytäminen ilahdutti.

Samoin ilahdutti Thompson Twinsin Quick Step & Side Kick -levyn kahdenlevyn painos. Käyttämättömästä Public Enemyn Takes a Nation of Millions -tuplasta maksoin 5 puntaa.

Toisaalta, kaikkeen keräilyyn liittyy pelko täydellisestä kokoelmasta. Täydellinen kokoelma on epäkiinnostava. Se on valmis.


No, harrastuksella ei ole hintaa. Siihen käytetään se määrä rahaa, mikä on mahdollista käyttää. Siihen käytetään sen verran aikaa, kuin on mahdollista käyttää.

Minua musiikki ilahduttaa aina. Esimerkiksi kun kuulen Baccaran Darling-kappaleen uskomattoman juustoiset jousijuoksutukset. Kun sen kuulee aamulla, päivästä ei voi tulla huono. Tässä bonusversiona on mukana myös kuva. Nautinnollista heinäkuuta!

Aiheeseen liittyvät