Yhteishyvä
Vapaa-aika

Pari vinkkiä Skotlantiin

20.7.2017

Viikko kotiinpaluusta, ja Skotlanti on hiljalleen jäsentynyt päässäni.

Ensimmäiseksi jäi mieleen paikallisten kohteliaisuus ja hyväntuulisuus. Meitä kohdeltiin joka paikassa uskomattoman hyvin. Ennen matkaa minulla oli epäilyksiä.

Toiseksi mieleen jäi kieli. Skotlannissa puhutaan toki englantia, mutta oikeammin se on skotlantia. Eikä siitä todellakaan saa aina selvää. Ehkä se teki myös sen hyväntuulisen vaikutelman.

Skotlannin ylämailla puhuttua gaelin kieli kuuluu eri kieliryhmään. Gaelin ymmärtämiseen ei englannista ole mitään apua. Kieleen voi tutustua esimerkiksi BBC Alban sivuilla.

Sää oli heinäkuun alussa juuri sellainen kuin sen aina Skotlannissa luvataankin olevan, vaihteleva. Lähes joka päivä satoi, varvastossuille eikä shortseille ollut käyttöä. Olin muutenkin pakannut väärät vermeet mukaan. No, onneksi minä ja kevytuntsani olemme nykyään erottamattomat, sillä tälle keski-ikäisen perusvaatteelle oli käyttöä. Tosin ei se sää Suomen kesäsäästä juuri eronnut.

Tässä muutama vinkki mitä me teimme.

Skotlanninmatkamme alkoi Glasgowsta. Luulin etukäteen, että kaupunki olisi tyly teollisuuskaupunki. Olin täysin väärässä. Glasgow oli viehättävä, elävä kaupunki, josta tuli kummallisesti mieleen San Francisco. Ehkä se oli se mäkinen maasto.

Glasgown metro sopi helsinkiläiselle, siinä on vain yksi linja. Bonuspisteitä maailman kolmanneksi vanhin metro saa ympyrän muotoisesta reitistä. Kierros vielä.

Pari museota kävimme katsomassa. Lapsiperheiden suosiossa oli Riverside Museum.  Museo keskittyi liikennevälineisiin ja oli todella interaktiivinen. Päiväkoti- ja ala-asteikäiset lapset saivat meidät vauhdikkaasti perääntymään museosta. Metrolla pääsi lähelle, ja metrolla pääsi myös pois.

Sillä minne muualle opettaja lomallaan menisi kuin koulumuseoon?  Semminkin kun Scotland Street School Museumiin pääsi sillä metrolla kätevästi.
Sisäinen kotitalousopettajani tietysti ilahtui sata vuotta vanhan kotitalousluokan näkemisestä. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta aika vähän muutosta näyttää tapahtuneen.

Glasgowssa majotuimme Point a Hotelissa.  Sijainti oli mainio, huone pikkiriikkinen ja todella siisti, eikä hinta tuhonnut matkabudjettia.

Glasgown ja Edinburghin välinen matka taittuu junalla noin tunnissa. Lippu maksaa suunnilleen 10 puntaa, siis hämmästyttävän vähän. Junaliput ovat Britanniassa todella tyyriitä.

Edinburghissa majoituimme opiskelijoiden kesähotelliin. Hinta oli kohdillaan, mutta muuten olin aika tyytymätön, joten en nyt anna vinkkiä.

Edinburgh on kooltaan näppärä, mutta viikkolipun ostaminen busseihin oli fiksu veto.

Rideacard-lippu maksoi kolme puntaa ja viikkolippu 19 puntaa siihen lisäksi. Sitä paitsi viikkolipulla pääsimme matkan lopuksi raitiovaunulla kätevästi Edinburghin lentoasemalle. Rideacardin voi ostaa jo lentoasemalta, tai Travelshopeista.

Matkailen fiilispohjalta, joten suuria suunnitelmia ei Edinburghiin ollut. Emme nähneet Edinburghin linnaa sisältä, emme pyörineet turistien suosimilla ostoskaduilla. Hengasimme pitkin poikin. Lähinnä tietysti niissä charity shopeissa, muuten en olisi saanut levykiintiötäni täyteen.

Yhtenä päivänä menimme ystävämme suosituksesta kasvitieteelliseen puutarhaan syömään eväitä. Kannatti. Sää suosi ja paikka oli ihastuttava.

Muutaman kerran matkasimme mäkeä alas Leithiin. Entinen työläiskaupunginosa oli sharmantti itsensä. Pubeista löytyi heti juttuseuraa, olkoonkin ettei jutuista mitään selvää saanut.

Kolmantena päivän iski laiskuus, ja päätimme oikaista Ylämaiden suhteen. Ostimme valmiin matkan, joka maksoi kahdelta hengeltä 90 puntaa. Istuimme pikkubussissa kellon ympäri ja näimme Loch Nessin ja järisyttävän määrän kaunista luontoa. Täytyy todeta, että kun metsiä ei ole, näköalat ovat paremmat.

Erityisesti Glen Coen alue oli hieno, kuva on tässä blogin alussa. Ei ihme, että seutu on ikuistettu moniin elokuviin.

Turisteille järjestetty bussireissu oli meidän kokemuksemme mukaan ihan hintansa väärti. Loch Nessillä piti pulittaa vielä erikseen laiva-ajelusta, mutta ympäröivä luonto antoi syyn maksaa ylimääräisetkin punnat.

Viimeisenä päivänä kipusimme Edinburghin yläpuolelle Arthur’s Seatin huipulle. Mäen päälle kipusi vuoren jyrkkää etuseinämää vajaassa tunnissa. Alaspäin tajusimme tulla loivaa pohjoisrinnettä pitkin. Seuraavana päivänä kävely tuntui jaloissa.

Olin epäillyt Skotlantia. Puoliso sitä vastoin oli horissut, jep, horissut, varmaan 20 vuotta siitä, miten hän haluaa kävellä nummella tuulen puhaltaessa hiuksiin. Nyt haave melkein toteutui.

Mutta siinä samalla muuttui myös minun mieleni. Skotlanti oli mahtava matkakohde. Matkustan sinne mielelläni uudelleen.

Aiheeseen liittyvät