Yhteishyvä
Ruoka Vapaa-aika

Ruokaketjun yläpää

26.11.2017

Istun saunan ylälauteella ja tuijotan ikkunasta ulos. Pimeän pihan toisella puolella oleva näky on pysäyttävä. Konkreettinen, täydellinen. Siinä on mukana kauhua, ja toisaalta äärimmäistä kauneutta. Ruokaa. Talvivarasto.

Vaikka en juurikaan syö lihaa, lahtivajassa roikkuva hirven vasa on minulle ruokaa.

Uskon, että jokaiselle lihaa syövälle aikuiselle tekisi hyvää tutustua siihen, miten elävä eläin muuttuu ruoaksi. Jos syö lihaa, pitää hyväksyä tapaaminen ja kuolema. Liha ei synny tasaiseksi jauhettuna elintarvikkeena, joka myydään steriilissä 400 gramman pakkauksessa.

Liha on ollut elävä olento. Se on tapettu ja sitten käsitelty oikein, jotta sen voi syödä. Se oikeastaan oli syy, miksi aikoinaan aloitin metsästysharrastuksen. Halusin ymmärtää tämän kokonaisuuden.

En ole kummoinen metsästäjä. Viime syksynä ammuin pajun.

Tänä syksynä en ole ennättänyt metsään kuin kerran. Enkä silläkään kerralla päässyt ampumaan. Hirvi tuli naapuripassiin, ja siellä ollut valpas metsästäjä ampui. Minä kuulin ainostaan laukausten äänen.

Sitä ennen olin ollut tutussa zen-tilassa. Olin tuijotellut hiljaiseen metsään ja ollut uskomattoman kyllästynyt.

Hirvi ammutaan vain, jos metsästäjä voi olla hyvin varma osumasta. Yleensä tarkoituksena on ampua osuma keuhkoon. Siihen hirvi kuolee nopeasti ja varmasti.

Laukauksen jälkeen meillä oli iso kasa lämmintä lihaa lumisessa metsässä.

Sisälmykset pois, hirvi tien varteen ja siitä peräkärryllä lahtivajalle. Sydän ja maksa otettiin talteen.

Illalla vasa nyljettiin huolellisesti niin, ettei sen lihaan tarttunut karvoja. Pää irroitettiin ja kieli otettiin syötäväksi.

Seuraavana aamuna hirvi paloiteltiin. Tai sitä mitenkään passiivissa paloiteltu. Paloittelin sen yhdessä ystäväni kanssa. Hirven liha pitää käsitellä mahdollisimman huolellisesti. En halua lihan joukkoon karvoja tai luun siruja.

Kun pääsen paloittelemaan hirveä suhteellisen harvoin, ei tekniikka ole kehittynyt täydelliseksi. Kolmessa tunnissa me kuitenkin saimme sen siististi paloiteltua.

Kahdeksan metsästysporukkamme jäsentä sai mukavan pussillisen lihaa. Nyt lihan pitää antaa mureutua kylmässä noin viikon ajan.

Olen oppinut metsästysharrastuksen myötä suhtautumaan hirviin hyvin kunnioittavasti. Hirvi tietää, miten se metsästäjiä välttelee. Se liikkuu metsässä uskomattoman nopeasti. Metsä on sen ympäristö. Vaikka ruokaketjun yläpäässä olen minä, metsässä hirvi on kuningas. Siksi kuollutta hirveä pitää kohdella kunnioituksella.

PS. En muuten jauha hirvenlihaa jauhelihaksi. Uskon, että riistaruoan paras ystävä on painekattila. Sillä saa tehtyä täydellisen meheviä pataruokia sitkeämmistäkin ruohon osista.

Aiheeseen liittyvät