Yhteishyvä
Vapaa-aika

Unohtumaton metsästyspäivä

18.10.2016

Siinä se seisoi, keskellä tähtäimen ristikkoa. Iso hirvi. Ei sarvia, eikä vasaa mukana. Siis laillinen, ammuttava hirvi.

Korvissa kuului sydämen kiihtynyt BUM, BUM, BUM.
Hengitin rauhassa ja vedin liipasinta tasaisesti.

Olin jo hetkeä aiemmin kuullut, kuinka hirvi ryskäsi metsästä kohti passipaikkaani. Jos et ole koskaan nähnyt, millä vauhdilla hirvi voi metsässä liikkua, sitä on vaikea kuvitella. Hirvi nimittäin viilettää metsässä. Se on täydellisesti sopeutunut metsään.

Tiesin, että en voisi ampua kovassa vauhdissa liikkuvaa hirveä passipaikaltani, mutta hirvipä pysähtyi siihen tien laitaan arvioimaan tilannetta.
Pysähtyi niin, että minulla oli lähes täydellinen ampumapaikka. Lähes täydellinen.

KABOOM, laukaus pamahti.

Ammuin ensimmäisen laukaukseni hirvimetsällä. Ikinä.

img_1978

Hirvi kierähti ympäri ja lähti juoksemaan takaisin tulosuuntaansa. Ja se juoksi vauhdilla.

Epäilys iski mieleeni heti. ”Ammuinko ohi?” Tässä riittäisi selittelemistä. ”Osuinko huonosti?”

Metsästysporukka kokoontui paikalle. Yhdessä arvioitiin, mitä tehdään. Haavoittunutta hirveä ei voi jättää metsään.

Ampumapaikalta ei löytynyt verta, karvaa tai mitään muutakaan jälkeä osumasta. Eikä niitä näkynyt myöskään hirven pakoreitillä.

Häpeä hiersi jo aika lailla. ”Kuinka kukaan voi ampua paikallaan olevaa hirveä noin huonosti?”

Koira lähetettiin hirven pakojälkien perään.

Minä palailin passiin. Joskus hirvi saattaa kiepsahtaa takaisin.

Nyt niin ei käynyt. Hirvi oli mennyt menojaan. Siihen ei ollut osunut. Se selvisi seuraavan kahden tunnin aikana, jona hirveä vielä jäljitettiin.
Minua turhautti. ”Olinpa surkea esitys.”

Metsästyksenjohtaja pyysi vielä minut kiertämään ampumispaikan, josko luodista löytyisi joku jälki.
Hirven takaosa oli ollut hieman kuusen takana piilossa. Mutta hirveä ammutaan keuhkoihin tai sydämeen, minä tähtäsin oikeaan kohtaan.
Minä  kuusenrunkoa tutkimaan. Löytyisikö ohiampuminen puun kyljestä? Ei.

Mutta siinä maassa törrötti pieni paju, josta oli sormenpaksuinen oksa katkennut kuin, ei veitsellä leikaten, vaan luodin läpäisemänä.

Olin ampunut pajun. Komean viisipiikkisen pajun.

Paju oli suoraan ampumalinjallani. Siihen osuessaan luoti on saattanut vähän vaihtaa suuntaansa. Juuri sen verran, ettei se hirveen osunut.

img_1970

Koska minulla on ruokaosaamista, teen usein hirviporukallemme illallista. Metsästyspäivän iltana hämmensin kasviskeitoksia pajullani, sillä halusin jakaa kaikille osan tästä menestyksekkäästä metsästyspäivästä.

Kyllä se niin on, että tuore viisipiikkinen paju maustaa ruoan kuin ruoan. Metsästysporukka voi todistaa.

Toivon selvinneeni tästä pajunkokoisesta vastoinkäymisestä ilman suurempia traumoja. Nyt paju koristaa mökillä takanreunusta.

PS. Tiedoksesi hirvi – ensi kerralla losahtaa osuma. Aina ei voi olla huono tuuri. Tai hyvä tuuri, riippuen kenen näkökulmasta tätä pajuepisodia katsoo.

img_1980

Aiheeseen liittyvät